Kiipeilyä

Näissä mielettömissä Techlovicen maisemissa ollaan käyty pari kertaa harrastamassa tuota hurjastelua kallioilla. Ekaksi tietysti on pitänyt kavuta juna-asemalta kukkulan huipulle (siellä on muuten muinaisen linnan rauniot edelleen jokseenkin havaittavissa) ja sitten seisoskella tovikaupalla kylmässä ilmassa valitsemassa reittiä, vetäen ja antaen köyttä että Zé saa fiksattua sen jokseenkin turvallisesti, sitten taas halaillen auringossa lämminnyttä tai jääkylmää kiveä ja voi sitä voitonriemua, kun neljännellä tai viidennellä yrityksellä saa kerättyä kaikki voimansa ja hilattua itsensä hankalan paikan yli ja pääsee huipulle katselemaan ympärillä avautuvia maisemia. Ekalla reissulla ehdittiin kiivetä kaksi reittiä ja toisella vain yksi. Ihan huippua silti, täytyy sanoa että oon ihan koukussa tähän hommaan!

Ai niin, unohdin mainita, että nähtiin tuolla kukkulalla myös valtava kotka, joka liiteli aivan meidän alapuolelta! Siitä kai tietää olevansa korkealla, kun katselee kotkaa ylhäältä käsin.

Bohemian Switzerland 2

Bohemian Switzerland 1

Yks viikonloppu junailtiin ja linja-autoiltiin tsekkiläiseksi Sveitsiksi kutsuttuun osaan maata, koska vähän joka puolelta kuului siellä olevan ihan erityisen kaunista. Ja olihan siellä, upeita kalliomuodostelmia (kuten Euroopan suurin kivisiltakaariasia), erityyppisiä metsiä hämäristä mäkisistä kuusikoista auringontäyttämiin lehtimetsiköihin joiden alle oli kasautunut upottavia lehtikerroksia, muinainen luonnonkivilinna sekä hiljaista maaseutua pikkuisine kylineen ja lammaskatraineen. Siellä oli hyvä kävellä ja tutkailla paikkoja ja pimeän tultua sekä viimeisen bussin mentyä liftata takaisin kylään jossa majoittauduttiin. Vietettiin kaksi yötä leirintäalueella pienessä lämmittämättömässä mökissä, jossa oli maailman parhaimmat makuupussit. Sen mökin eteen viritettiin nuotio kosteista puista joita käytiin keräämässä pimeästä metsästä, lämmitettiin siinä ruokaa ja savunhajuisina istuttiin sen lämmössä monta tuntia hörppien viiniä ja tuntien ihan hemmetinmoista yhteenkuuluvuutta maailman kanssa ja lähes maagisin mittasuhtein varustettua hellyyttä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Siinä makuupussin sisässä ollessa oli ilmassa ja sen nuotion liekeissä ihan erityistä taikaa sekä ihmetystä ja suurta kiitollisuutta siitä että maailmassa on tullut vastaan joku haluaa tehdä näitä juttuja mun kanssa. Välillä vähän pelottaa että mitäs sitten jos kaikki suunnitelmat meneekin aivan toisin ja väliin jää kirjaimellisesti kokonainen manner ja euroopankokoinen ikävä määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi. Mutta turhahan sitä on etukäteen murehtia. Uskon, että kaikki menee niin kuin pitää, mitä ikinä se sitten tuleekaan tarkoittamaan.

(En tiedä mitä näille kuville tapahtui, mutta osa meni näemmä aika kökköisen näköisiksi.)