Imagine

Yksi viikonloppu vanhemmat lennähtivät Prahaan ja minä kömmin sinne perässä drum'n'bass-kemujen jälkeisenä lauantaiaamuna vain pari tuntia nukkuneena niiden kanssa hengailemaan. Käytiin viikonlopun aikana yleisen elämänmenon ja katutaiteilijoiden esitysten ihmettelemisen lisäksi jokiristeilyllä, Salvador Dalí -näyttelyssä, Prahan linnassa, St. Vituksen katedraalissa, konsertissa espanjalaisessa synagogassa, John Lennon wallilla ja Eiffel-tornin pienoismallissa. En kyllä ymmärrä ollenkaan että mikä ihme siinäkin on, kun pystyn (nykyään) helposti killumaan vaikka kuinka korkealla kallionseinämällä pelkän oman otteeni tai ohuen köyden varassa, mutta menen tuollaisissa huojuvissa torneissa samantien kauhusta jäykäksi. Kai se on se kontrolli siitä että kaatuuko se torni tai tipahdanko oman mokani takia. Vaikka täysin järjenvastaistahan se on luottaa omiin kömpeliin kätösiinsä enemmän kuin vuosikymmeniä pystyssä pysyneeseen rakennelmaan. Tänäänkin tipahdin komeasti lattialle tuolin kaatuessa alta paria sekunnin murto-osaa ennen kuin takapuoleni oli määrä osua sille, ja myöhemmin heitin puolen viinilasillista kömpelyyksissäni lattialle!

Tämä kuva hymyilyttää kovasti! Voi kunpa itsekin näyttäisin noin onnelliselta vielä silloinkin kun olen ollut jonkun kanssa lähestulkoon 30 vuotta yhdessä.

 Beatles-fanit -90 ja -58 John Lennon wallia ihmettelemässä.

Uimassa lokakuussa

(Kolme edellistä kuvaa by Emre & Aicha.)

Lentokentän takana on mutapohjainen järvi ja sen järven jääkylmässä vedessä kävin uimassa joskus yli kuukausi sitten. Hyppäsin ensimmäisenä ja ainoana tyttönä veteen, latinopojilla kesti vähän kauemmin kerätä rohkeutta, mutta kyllä nekin sinne lopulta uskaltautuivat. Rannalla oli aivan kesäinen lämpötila, mikäs siinä oli auringonpaisteessa lekotellessa, siihen asti kunnes vastarannalta tuli pari kiukkuista ukkoa kertomaan, että ranta on yksityisomistuksessa. Kotiin kitaran säestyksellä taivallettuamme kokattiin perunamuusia ja syötiin se asuntolan rappukäytävässä. 

Käytiin taannoin myös Ústín eläintarhassa tsekinkielen kurssilta. Itkettävä paikka, varsinkin ympyrää ravaavan tiikerin ahdistunut karjunta oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa. Ei noin upeat otukset vaan kuulu häkkiin. Otin kuitenkin muutaman kuvan. Eivätkä aivan kaikki elukat niin surullisilta vaikuttaneet, etenkään nuo ulkoaitauksessaan irvistelevät alpakat tai pulleat parta-agamat.

Tisá

Käytiin lokakuun alussa retkellä parinkymmenen kilometrin päässä tuulisessa Tisássa. Uskomattoman upeat Tiské stěny sympaattisen pikkukylän kyljessä. Kalliomuodostelmien, luolien, hehkuvalehtisten puiden ja hapankaalifestareiden ihmettelemisen jälkeen oli vielä bussia odotellessa aikaa käydä katsastamassa viereinen vanha hautausmaa, jonka yhden rakennuksen ovi oli minun onnekseni unohtunut auki.