Aivan kaupungin sydämessä Raton metroaseman lähellä sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa kävin vain kerran työaikoihini nähden hieman kinkkisten aukioloaikojen takia. Tai oikeastaan kaksi, toisen kerran tosin vain kääntymässä lipputiskillä. En viitsinyt pulittaa muistaakseni puolitoista euroa opiskelijoilta maksaneen sisäänpääsylipun hintaa, kun perhostalo oli jo mennyt kiinni kello viisi. Eipä sillä, että se sitten toisellakaan kerralla olisi ollut auki, vaikka lähdin töistä varta vasten etuajassa sinne ehtiäksemme. Puutarhan portilla oli kyltti, jossa infottiin että taloudellisten vaikeuksien takia puutarhaan ei ole kyetty palkkaamaan tarpeeksi työntekijöitä, ja paikat voivat siksi olla vähän ylikasvaneessa kunnossa. Kenties se perhostalokin oli siksi suljettuna. Minua pieni hoitamattomuus ei haitannut enkä oikeastaan sitä edes huomannut, mitä nyt joku polku oli hieman umpeenkasvanut ja vesialtaat tyhjiä.
Jättiläishämähäkki hyökkää! Puutarhan alkuosassa bongailimme hassuja eläintaideteoksia.
Kasvitieteellisessä puutarhassa voi tavata mm. sarvipäisiä rehulettejä irvistelemästä ja vaanimasta saalista kukkapuskassa.
Näitä sinisiä (ja valkoisia) kukkia kasvoi joka paikassa ja niistä tulikin yksiä suosikkikukistani. Jouduinpa itsekin kerran koko päiväksi kitkemään rikkaruohoja niiden lomasta, kun anoppini totesi, että hänen omat lapsensa eivät hommaan kuuna päivänä suostuisi. Haha!
Puutarhaa ympäröivät vanhat, korkeat ja sammaleiset muurit ja hylätyt talonraadot. Siellä muurien sisäpuolella oli sellainen mukava piilopaikkafiilis, tuntui kuin olisi ollut ties kuinka kauan siinä seisseessä viherkeitaassa piilossa kaupungilta.
Sateenkaaria! Tämän kuvan valotus on mennyt hauskasti pieleen.
Lähtiessä lisko toivotti vielä hyvät kotimatkat.
Oltiin muuten puutarhassa kiertelyn jälkeen menossa läheiseen Jardim dos Sentidos -nimiseen kasvisravintolaan syömään. Aivan ihana paikka sekin, kannattaa poiketa jos Lissabonissa pyörii!