tiistai 27. elokuuta 2013
Eloa ja iloa
Oon vienyt kylässä olleen venäläisen sohvasurffaajakaksikon Koroisten kyläjuhlille, pyöräretkeillyt Kuralan kylämäessä, jossa on pitänyt käydä jo pari vuotta (ja ollut vähän pettynyt - paikka oli tietysti nätti ja tunnelmallinen, mutta vaikuttuminen olisi varmaan ollut suurempi jos ei tulisi ravattua näin paljon pitkälti hyvin samannäköisissä autiotaloissa, joissa aika on pysähtynyt menneille vuosikymmenille), todennut Aurajoen ylittävän kampiförin olevan poissa käytöstä ja syönyt evätleivät ja -kahvit sen vuoksi Koroistenniemellä, ihmetellyt äidin viinirypäleitä ja terassille tunkeutuvaa omenapuuta, ostanut hienon pöytälampun (oikeasti ostin sen jo heinäkuussa Tampereelta), viettänyt kymmenen minuuttia Seilin saarella ja bongannut lehmiä märehtimässä onnellisina ruovikkoa (ja samaisella aurinkoisella saaristolossin kannella todennut, että ei tää työnteko taaskaan kovin kamalaa ole). Saaristossa oltiin jakelemassa mm. uunituoretta Ruokokirjaa, josta löytyy meikäläisenkin kirjoittamia kappaleita ja valokuvia (kuinka hassua, että mulla on kustannussopimuksia). Siitä löytyy perustietoa ja käytännön ohjeita ruo'on käyttöön esim. käsitöissä tai puutarhassa ja sen voi ladata ilmaiseksi täältä! Tämä kesä on ollut ensimmäinen kesä, jona oon elättänyt itse itseni eikä oo tarvinnut turhautua sossuluukulla. Silti on ollut paljon aikaa lomailla ja nauttia kesäpäivistä, ja työ Cofreen-hankkeessa on ollut tosi mukavaa ja opettavaista. Ei tästä voi olla kuin kiitollinen!
Tunnisteet:
ihmiset,
kaupunki,
kekeily,
kivaa,
kotimaanreissaus
maanantai 26. elokuuta 2013
Unelmatarha
Oon käynyt kesän aikana aina silloin tällöin hoitelemassa kaupunginosamme Martin tänä vuonna perustettua Unelmatarha-nimistä kaupunkiviljelmää. Se on oikeastaan sissiviljelmä, mutta kaupunki on antanut sille epävirallisen siunauksensa kunnes paikalle tehdään remontti muutamien vuosien päästä. Entisen amfiteatterikatsomon pengerretyissä penkeissä kasvaa ainakin kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, avomaankurkkua, chilejä, erilaisia papuja, porkkanaa, hernettä, kyssäkaalia, ruohosipulia, villisuolaheinää ja yksi mansikkapuska. Tomaatit kasvatin itse siemenestä ja on aika hieno tunne nähdä, kun varsissa killuu tomaatinmollukoita, jotka alkavat pikkuhiljaa kypsyä (kuvan vihreä yksilö irtosi vahingossa). Sisälle jääneistä tomaateista vain yksi teki kukkia, joita kukaan ei ilmeisestikään ole käynyt pölyttämässä, vaikka kuinka pidin ikkunaa auki. Kastelulammesta loppui vesi heinäkuussa, mutta onneksi sen jälkeen on satanut enemmän ja puistotyöntekijät ovat auttaneet kasteluveden tuomisessa paikalle. Tällainen yhteisöpuutarha on ollut tosi ihana ja kätevä tapa saada puuhastella viljelysten kanssa, kun itsellä ei ole edes parveketta, talon pihalle en saanut aikaiseksi laittaa mitään ja välillä tulee oltua reissussa niin pitkiä aikoja, että kasvit kuolla kupsahtaisivat ilman hoitajaa. Alkaa olla sadonkorjuun aika!
torstai 22. elokuuta 2013
Myrskyn edellä viidakossa
Nää kuvat on heinäkuun viimeiseltä illalta. Uittamon kartanon villiintyneessä puutarhassa oli viidakon tuntua, iltahämärissä vähän jännittikin se pysähtynyt tunnelma. Itse kartanoa ei ole ollut enää aikoihin, omenapuut ja vadelmapensaat ovat peittyneet muun kasvillisuuden alle, joka kuivuuden takia oli jo syksyn väreissä. Entisen kaatopaikan laelta näkyi kauas, myrskypilvet lähestyivät selän takaa. Olisi voinut lähteä vaikka lentoon. En voi lakata miettimästä, miten ikävä näitäkin maisemia tulee. Nyt on vähän sellainen fiilis, että miksen vaan voinut jäädä syksyilemään omaan sohvannurkkaan ja tuttuihin koululuokkiin. Mietin, millaista arki vieraan maan pienessä teollisuuskaupungissa on, saanko kavereita vai olenko yksinäinen, ja onko tsekki kauhean vaikea kieli. Ainakaan antikvariaateista ei löydy sanakirjoja.
perjantai 16. elokuuta 2013
Festarointia
Porin jazzkadulla tai sen läheisyydessä hilluminen lasketaan tietysti festareilla olemiseksi, vaikkei konsertteihin meniskään. Ainakin jos siellä vielä käy useampaan kertaan (vaikka saan kyllä aina tarpeekseni jo siitä ekasta kadun päästä päähän kävelystä).
Koulukavereiden jälleennäkemisiä puistohengailun ja Puuttuvien keikan merkeissä. Tanssin penkillä ja tunnelma oli yhtä lampussa kuin mun pääni!
Harjavallassa Karmarockiin mennessä makasin kuumalla junalaiturilla katselemassa pilviä ja odottamassa festariseuraa, joku nainen tuli juttelemaan leipäjonoista. Maj Karma vähän itketti, Ismo Alanko soitti kaimabiisin (oi kaunis Johanna, älä usko marsuihin), Hidria oli aika hykerryttävä ja kauan odotettu Paprika Korps sitäkin parempi! Vihdoinkin pääsin näkemään ne livenä.
Koulukavereiden jälleennäkemisiä puistohengailun ja Puuttuvien keikan merkeissä. Tanssin penkillä ja tunnelma oli yhtä lampussa kuin mun pääni!
Harjavallassa Karmarockiin mennessä makasin kuumalla junalaiturilla katselemassa pilviä ja odottamassa festariseuraa, joku nainen tuli juttelemaan leipäjonoista. Maj Karma vähän itketti, Ismo Alanko soitti kaimabiisin (oi kaunis Johanna, älä usko marsuihin), Hidria oli aika hykerryttävä ja kauan odotettu Paprika Korps sitäkin parempi! Vihdoinkin pääsin näkemään ne livenä.
Facesiin olin pestautunut järjestysnaiseksi. Alkuperäinen parini jätti tulematta joten sain auktoriteettilaseilla varustetusta merimiehestä uuden. Se oli leppoisaa hommaa, kolmen päivän saldona oli pari ilman ranneketta alueella oleilevaa, yksi noin 5 minuuttia veljestään hukassa ollut lapsi ja yksi humalainen, joka käskettiin parempaan paikkaan nukkumaan. Illalla en millään pystynyt lopettamaan noiden metsään laitettujen tunnelmavalojonojen ihastelemista. Ehti siinä kurinpidon lomassa bändien tahtiinkin jammailemaan. Lemppareiksi muodostuivat ennenkuulemattomat Afrikanda ja Temppeli. Kotiin tulin yhtä mekkoa, yhtä itse tehtyä makramenilkkakorua, yhtä kirjaa (tätä, suosittelen!), yksiä haaremihousuja, yhtä vilustumista ja monia hyviä kokemuksia ja fiiliksiä rikkaampana. Ihanat festarit, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)