Koti on kutistunut mutta tutunhajuinen

Tykkään elää värien keskellä. Olisin näyttänyt enemmänkin kotia, mutta olin liian laiska siivoamaan. Ehkä joskus myöhemmin. Oikeasti laitoin tämän julkaisemaan itsensä ajastettuna sillä aikaa kun olen Porissa!

I hate that sadness in your eyes

 Mulla on hieno itse virkattu hiippapipo. Jos ihmetyttää toi musta epämääräinen möllykkä, niin se on sitarin kotelo.

 Istutin dyykattuja, puolikuolleita kanervia kukkapenkkiin. Piristävät varmaan ruskeina risukasoinakin talvea, jos eivät hautaudu lumeen.

Ja sitten! Tein pienen oluenmaistelutestin viime viikonloppuna. Oon jokseenkin kyllästynyt olemaan missään hirmu humalatiloissa, mutta haluan silti juoda enemmän kuin yhden kaljan silloin kun tekee mieli. Kas siinä vasta dilemma. Ostin sitten noin montaa erilaista alkoholitonta ja ykkösolutta ja maistelin, olisiko ne juomakelpoisia. Harmikseni suunnitelmani ei oikein toiminut, koska mikään noista ei ollut hirveän hyvää. Alkoholiton Krombacher oli ihan maistuvaa, mutta liian makeaa. Kaikki muut olivatkin aikamoisia litkuja, ja varsinkin tuo Nikolai, joka meni melkein suoraa viemäristä alas. Buu. Voisin ruveta kunnon oluthifistelijäksi. Sillai kun jotkut harrastaa viinejä.

Middle Earth

Samalla luontokuvaus ja -rakkauslinjalla jatketaan, nimittäin tuo ihan Keski-Maan näköinen Lenholmenin luonnonsuojelualue Paraisilla on niiin kaunis! Käytiin siellä ihastelemassa perinnemaisemia yksi lauantai. Oon ihan varma, että jos haltioita on olemassa, ne asuu tuolla, eikä missään Lórienissa. Lammaslaumakin siellä laidunteli kaikessa rauhassa. Alue oli aidattu niiden takia. En saanut lampaista kuvaakaan, kun ensin piti kiertää portin kautta aidan toiselle puolelle, pellolle jossa ne olivat, ja sitten kun sinne asti pääsi, ne määkivät otukset olivatkin painuneet metsään syömään ruohoa, ja kamerasta loppuivat patterit. Lehmiä ei näkynyt, ehkä ne ovat tuolla vain kesemmällä. (Vai kesämmällä, woot?) Ihan rakastuin tuohon paikkaan, sinne voisi mennä joskus teltan kanssa, jos siellä nyt ylipäätään saa leiriytyä.
Seuraavaksi täytyykin jatkaa kansantalouden tenttiin lukemista, ja illemmalla joogaan. Pitää kyllä ottaa vähän varovasti, kun sekä polvi että akillesjänne on ollu jo jonkin aikaa kipeitä.

Syyslomareissu

Suuntana edelleen sama kiva syksyinen Tampere. Kuten kuvista saattaa huomata, siellä tuli lähinnä hiippailtua todella epämääräisissä paikoissa.

Oltiin Jennan kanssa lähdössä merirosvoaiheisiin naamiaistupareihin. Naamiaiset on parhaita, kun saa miettiä asua ja tälläytyä kunnolla! Muisteltiin myös muutaman vuoden takaisia teemabileitä, joihin kukaan muu kuin me emännöijät ei ikinä pukeutunut, haha. Kukas arvaa mitä hahmoa yritän esittää?

 Paikanpäälläkin oli ihan mukavaa, sitten kun sinne asti päästiin. Oli vähän ongelmia bussien kanssa ja matka, jonka piti kestää vartin, venyikin puoleksitoista tunniksi.

En tiennyt että noin isoja koiranvuohenminkälieputkia voi ollakaan. Mutta näköjään Lielahdessa on. Tässä vaiheessa hävettää myöntää, että opiskelin tosiaan vuoden biologiaa. Tuo paikka oli erään vanhan kartanon villiintyneitä puutarhamaita. Luonto oli ottanut täysin vallan siellä.

Kävin mä sentään mummuakin moikkaamassa. Niin ja ostin Auringosta tuon vispipuuronvärisen anorakin! Lopun lomaa oonkin sitten hyvällä omalla tunnolla vaan laiskotellut kotona. Oon virkannut pipon ja aloittanut toista, tehnyt mutakakkua ja pinaatti-vuohenjuustolasagnea, sekä katsellut Corto Maltesea ja South Parkia. Eilen jouduin kyllä nousemaan viideltä ja ajamaan Porvoon öljysatamaan, kun tuo merimieheni lähti töihin. Älyttömät, leijuvat fiilikset kun tiellä on sankka sumu ja ympärillä pelkkä pimeys, jota pelkästään ajovalot valaisee. Semmosina hetkinä aina jotenkin kyseenalaistaa ihan kaiken ja alkaa miettimään avaruusjuttuja. Se öljynjalostamokin oli kyllä hurjan näköinen, ihan kuin joku sairas kaupunki täynnä outoja torneja ja putkia, joista nousee höyryä. En olis uskaltanut alkaa kuvaamaan vaikka kamera olis ollutkin mukana, sen verran tarkat turvaohjeet niillä näytti olevan. Piti täyttää oikein joku kaavake ja sain sellaisen visitor-avainlätkän, jolla pääsi sitten liikkumaan siellä. Ihme kun päästivät edes hinaajaan käymään vessassa. Sataman vartijallakin piti olla kypärä. Kotimatkalla olin niin väsynyt, etten muista siitä melkein mitään. Hyvä etten sentään rattiin nukahtanut.

Kaupungin valot

Keltaisia katulamppuja ja vaahteranlehtiä Tampereen perjantai-illassa. Oli kaunista, puut oli kuin taideteoksia. Vaahteroista tippuneet lehdet myös tuoksuu älyttömän hyvälle.