Nungwi

Viikonloppukuvia Nungwista, oli mahtavaa käydä maaseudulla ja rannalla, vaikka paikka olikin melkoinen turistirysä! Oli siellä ihan tavallinen kyläkin, jossa kävin kävelemässä. Rankaltakin tuntuu välillä nähdä niin absoluuttista köyhyyttä hotellien vierellä, kun hotellinomistajia ei pätkääkään näytä kiinnostavan esimerkiksi rakentaa kunnollisia teitä edes sinne hotellilleen. Ihanan valkoista hiekkaa turkoosia vettä tuolla kuitenkin oli, ja vesi oli niin lämmintä ettei se kovin kauaksi aikaa virkistänyt! Maasaita oli Nungwissa kauppamiehinä tosi paljon, leppoisaa porukkaa. Yhdet tuumasivat että minä näytän ihan Simbalta, "like a lion!" Nyt on jo monitorointihaastattelutkin aloitettu, joten maaseudulla on käyty katselemassa jo useampaankin otteeseen. Mun läppärin näppäimistö taasen sanoo itsensä pala palalta irti, joten kirjoittaminen on tosi vaikeaa. Asialla voi olla jotain tekemistä tämän kuumuuden kanssa, tai sitten sinne on mennyt väliin jotain likaa. Toivotankin tästä vain pikaisesti rauhalliset ja tunnelmalliset joulut kaikille! Mun joulu on aika erilainen tänä vuonna. Palaillaan taas!

Tästä kaverista oli hirveän hauskaa nähdä oma kuvansa kamerasta, niinkuin monesta muustakin lapsesta täällä! Tuskin heistä montaa kuvaa onkaan otettu elämässään.

Napapenda hapa!

Heissulivei! Täällä sitä nyt ollaan, Sansibarin Ungujan saarella Mama Afrikan kuumankosteassa syleilyssä! Tykkään tästä meiningistä aivan mielettömästi – vastaantulijat moikkailee näillä Stone Townin kapeilla kaduilla ja kyselee miten menee, lähes kaikki tuntuvat olevan jatkuvasti hyvällä ja leppoisalla tuulella. Jos joku huikkaa ”Mambo!” niin siihen vastataan ”Poa!” tai vastaavasti ”Hujambo!” ”Sijambo!” ja ”Habari!” ”Nzuri!” tai ”Salama!”. Tervehdyksiä siis riittää ja swahilin opettelu sujuu hitaasti, mutta varmasti. Kieli on niin erilainen eurooppalaisiin kieliin verrattuna, että sanat ei tunnu millään jäävän päähän, mutta lausuminen on helppoa, se kun muistuttaa pitkälti suomen lausumista. Tulomatkan lentokentillä piti muutamaan otteeseen kääntyä oikein katsomaan, kun takaa kuului niin härmäläisen oloista puhetta, mutta mzungun (eli länkkärin) sijaan kännykkäänsä puhuikin kaftaaniin ja pillerihattuun sonnustautunut tansanialainen ukkeli. 

 Auringonnousu välilaskulla Addis Abebassa, Etiopiassa.

Rispektiä tuntuu takkutukasta vain tulevan, vaikka aluksi hieman arvelutti yleinen suhtautuminen rastoihin valkoisella naisella. Rastoja täällä onkin tullut vastaan ja meininki niiden kanssa jutellessa on lähinnä että ”Hello, sister from another mister!” Hahah. Kaikenmoiset kuumotukset loistavat poissaolollaan, illallakin uskaltaa hyvin liikkua kylillä ja kaupustelijat uskovat heti, kun kieltäytyy kohteliaasti, eivätkä jää roikkumaan hihasta. Mzunguja täällä riittää, mutta ei ainakaan täällä Stone Townissa niin paljon että turismi talloisi allensa paikallisen kulttuurin ja tohinan. Onhan nämä saaret 1,3 miljoonan ihmisen koti. Varmaan siis oikein hyvä paikka ottaa ensikosketus suureen Afrikkaan. Jos yleistä meininkiä ja tunnelmaa pitäisi johonkin jo tutuksi tulleeseen paikkaan verrata, niin kyllä tämä eniten muistuttaa mua Delhin kujista, katuhälinästä ja marketeista.

Sokeriruokomehua, namnam!

Harmi, että jäi nuo Bob Marley -pöksyt ostamatta...

Öisin on pitänyt välillä käyttää korvatulppia, kun ei ole vielä tottunut näihin ääniin. Kujakissat tappelevat ja mouruavat , mopot ja skootterit pärisevät ja polkupyörän kellot kilkattavat, naapuri soittaa afrikkapoppia, kukko alkaa kiekua kun on vielä pimeää ja rukouskutsu kajahtaa aamunkoitteessa ilmoille. Kuumuudella ja jatkuvalla hikoilullakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä, vaan onhan tämä ilmasto aivan ihana, ja vaikutuksen yleiseen vireystilaan huomasi heti, energiatasot kun pompsahtivat heti tänne tultua ainakin potenssiin sata! Tää lämpö tuntuu niin hyvältä.

Tämän postauksen kuvat on kaikki kämpän liepeiltä. Tässä vielä pari otosta itse asumuksesta:

Mulla on prinsessasänky! Tai sitten vaan hyttysverkko... 

 Ikkunat on korkealla ja pieniä, ja sisällä on hämärää päivisinkin.

Lähdetään kohta daladalalla eli paikallisella minibussilla kohti Nungwin ja Kendwan rantoja, joita on kehuttu saaren parhaiksi. Vihdoin pääsee uimaan! Näissä samoissa Intian valtameren vesissä on tullut aikoinaan pulahdettua aiemminkin, nimittäin jossain tuolla kaukaisella vastarannalla Goalla ja Keralassa. Työt alkavat kunnolla vasta maanantaina, tänään ja eilen aamulla on ollut vain lyhyitä tapaamisia, projektin asioiden läpikäymistä ja esittäytymistä puolin ja toisin.

Napapenda hapa. I love it here.