maanantai 21. marraskuuta 2011

Ruusunmarjoissa ja lätäköissä


Lisää kuvia eiliseltä. Tänään on ollut aivan erilainen päivä. Ensilumi oli satanut maahan yöllä, mutta kun pääsin viiden jälkeen koulusta, kaupungin yllä roikkui paksu ja utuinen verho, jonka läpi katulamput loistivat himmeästi, valaisten pienet ilmassa leijailevat kosteat pisarat. Jotenkin raskas maanantai, aamulla excel aiheutti kiukkua, illalla kotimatkalla keskustelu maailman tilasta ja tulevaisuudesta sai olon epämiellyttäväksi. Luin myös tenttikirjaa Kiinasta ja Intiasta. Molemmat hiukan pelottaviakin juttuja, joista tulee jotenkin sellainen olo ja uskonpuute ihmisyyteen, että haluaisi paeta tämän alanvalinnan mukanaan tuovaa vastuunkantoa vain jonnekin omaan pieneen mökkiin, jonka vierellä olisi pläntti viljelymaata, metsää ja oma kaivo. Ihan vain varmuuden vuoksi, että pärjäisi sitten melkein missä tilanteessa vain. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Mutta oikeastihan meidän kaikkien pitäisi vain yrittää muuttaa tätä maailmaa edes hiukan paremmaksi paikaksi, ja tehdä se hyvillä mielin. Taidan aloittaa ottamalla jääkaapista palasen sitä eilistä suklaakakkua ja käpertyä sohvalle virkkaamaan, että hiukan kevenisi tunnelmat.

Talven ensimmäinen päivä













Aamulla ihmetytti, kun joka paikka oli kuorrutettu huurteella, täynnä pieniä kimaltavia jääkiteitä ja oli niin valtavan kaunista. Talvi tuli, enkä ole yhtään pahoillani siitä. Miksiköhän olen ennen aina sanonut, että marraskuu on vuoden toiseksi pahin kuukausi? Ei se vika ole marraskuussa ollut. Lähdin pienelle sunnuntaikävelylle kirpeyteen ja jouduin palaamaan kotiin liian pian, koska en halunnut päästää kaalilaatikkoani palamaan uunissa. Se oli ihan taivaallista. Leivoin vielä mutakakunkin. Kumpainenkin oikein helppoja, herkullisia ja aika halpojakin. Siellä jossain kaukana oli puhelimessakin vähän kenttää, niin sain puhua erään ihanan kanssa. Sunnuntaiden pitäisi aina olla tällaisia, sinisävyisiä ja lempeitä. Tosin jäi välistä yksi järviruokotyöpaja johon oli alunperin tarkoitus mennä, mutta toisaalta se ei haittaa, sillä sitten en olisi ehtinyt ottamaan noita kuvia ja harhailemaan rauhassa pitkin joen vartta. Huili-lehdessä oli miettimisen arvoinen lausahdus: "Ahneutta voi olla myös vimma kokea. Elämysaddiktin on syytä juurruttaa aistinsa välillä hiljaisuuteen, kohdata tyhjyys. Jos mikään ei tunnu enää miltään, olet ollut liian ahne kokemuksille."

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Silent days


Vessan peilin ja kameran kanssa leikkiminen on ihan jees. Kotona on hiljaista ja tyhjää kun Kasper on merillä. Toisaalta, ei tee niin paljon mieli syödä kun kukaan ei mässytä vieressä. Viides paastopäivä menossa, reippaasti voiton puolella ollaan jo! Eilen loppui joogassa voimat. Ei vaan lopputunnista enää jaksanu. Tänään laitan nätin mekon päälle, korkkarit jalkaan ja menen cocktail-juhliin mm. katsomaan stand uppia ja taikuria.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Sitar






Kaunokainen tuotiin keväällä Intiasta ja oli lähes puoli vuotta korjattavana, kun sen koppa oli haljennut lentokoneessa hirmuisista suojatoimenpiteistä huolimatta. Sitarini on viettänyt ihan liikaa aikaa nurkassa, mutta eilen tartuin siihen ja yritin saada sen vireeseen, jonka eräs toinen turhan innokas soittelija oli onnistunut sekoittamaan oikein kunnolla. En onnistunut kovinkaan hyvin normi kitaranvirittimen kanssa ja jouduin vaihtamaan yhden kielenkin. Sain minä siitä loppujen lopuksi joitain oikeanlaisia, resonoivia ääniä pihalle. Pitää myöntää, että oon vähän kärsimätön, haluaisin vaan osata heti alkaa soittelemaan jotain. No, harjoitukset jatkuu. Sitten kun hallitsen tämän edes jotenkin, niin otan käsittelyyn toisen soittimen joka tuotiin reissulta, sellaisen hiukan kanteleen tapaisen meditaatiosoittimen jonka nimeä en muista, ja josta on myös kieliä poikki eikä uusista tietoa. Niin ja jos jollain teistä on hyvät sitarinviritysohjeet niin tietoa tännepäin vaan!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Puhdistautuminen


Tällaisia kuvia kameraani on tallentunut viimeisten kahden viikon aikana. On ollut aika kiireistä, pitkiä koulupäiviä ja -tehtäviä. Oon elänyt vapaa-aikaani lähinnä viikonloppuisin, mutta se onkin sitten tullut käytettyä eri hyvin mm. takapihan nuotiolla grillaamisen, autiotalojen, vegaanibrunssin, opiskelijabileissä teenjuonnin, saunomisen, Poreilun, synttärien ja isänpäivän merkeissä. Tehtiin viime tiistaina saippuaa koulukavereiden kanssa, ja ennen sitä maksettiin tilavuokra haravoimalla Koroisten piha. Unohdin kameran kotiin, joten ette saaneet naurettavaksenne hilpeän näköisiä kuvia meistä hengityssuojainten ja suojalasien kanssa. Ihanalta tuoksuneet saippuat neutraloituu vielä kolmisen viikkoa, joten silloin sitten näkee miten hyvin onnistuivat!
Takaisin tähän päivään; olen nimittäin paastolla. Aloitin eilen aamulla, ja olo on todella hyvä ja kevyt ja mieli levollinen, sellainen seesteisen onnellinen. Pieniä vatsakipuja ja hartiat jumittaa hiukan tavallista pahemmin, taitavat sitten olla ne heikoimmat paikat. Koulussa on ollut viime aikoina hyvät ruokapöytäkeskustelut, kun muutama muukin on samaiseen hullutukseen ryhtynyt, ja puheenaiheena on lähinnä olleet suolihuuhtelut ja muu jännittävä. Tuo paastojuomakin on hyvää! Jos joku haluaa koittaa, niin vähän yli litraan tarvitsee litran vettä, puoli desiä sitruunamehua, puoli desiä vaahtera-palmusiirappia ja ripauksen cayennepippuria. Ihmeellisintä tässä on kyllä se, että mun, pahimman luokan addiktin, ei tee ollenkaan mieli vissyä.
Nyt taidan hiippailla unimaailmaan, hyvää yötä!