Puolassa

Maantieravintolan listalta löytyi ruokalaji, jonka nimessä luki "vegetarian" - summamutikassa tilattiin pari semmoista, ja nenän eteen tuli herkulliset röstiperunat juuressalaateilla.

Kuljeskeltiin Krakovan pimenevässä illassa ensin joenvartta, käytiin syömässä hurmaavassa Momo-vegekahvilassa ja fiilisteltiin pikkuruisessa, olevinaan espanjalaistyylisessä baarissa entisessä juutlaiskaupunginosa Kasimierzissa. Jos joskus menette Krakovaan ja aiotte yöpyä hostellissa, suosittelen lämpimästi Elephant on the Moon eco hostellia! Ihanan kodinomainen, putipuhdas paikka, mahtava henkilökunta ja hinta ei päätä huimannut vaikka siihen sisältyi aamupalakin (ja parkkipaikka piha-aidan sisäpuolella).

Seuraavana päivänä käytiin Schindlerin tehtaassa, jonne oli rakennettu mitäs muutakaan kuin holokaustia käsittelevä, upea museo, josta lähtiessä kieltämättä itketti, vaikken yleensä olekaan sitä tyyppiä, joka pillittää vuosikymmeniä sitten tapahtuneille kauheuksille. Oli maanantai, joten päästiin museoon vieläpä ilman pääsymaksua. Yllä olevat muutamat kuvat otettiin tietääkseni entisen ghetton alueella.

Sitten vaelleltiin ympäriinsä sateisessa Krakovassa. Oli kiva tutustua kaupunkiin paremmin, kun viime visiitti jäi lähinnä vanhankaupungin torin ja opiskelijabileiden mittaiseksi. Ihan mahtavan ihana kaupunki! Kassu osti tuolta viimeisen kuvan turistikrääsää myyvästä kauppahallista itselleen komean nahkaisen (ja turkisvuoratun, hyi.....) lentäjänlakin. Haisi muuten todella pahan myskiselle sisältä, tiedä mitä fretinnahkaa sekin sitten oli. No, ainakin on varmasti lämmin ja luulisi olevan kestäväkin.

Illalla ajeltiin sitten Oswiecimiin take away -sushibokseinemme. Pidettiin piknik sateisella keskustorin parkkipaikalla tuolla auton takakonttiin rakennetulla retkipunkalla. Kesäkäyttöön ihan loistava, jopa mukava, mutta nyt alkoi olla jo senverran kylmät yöt, että juuri ennen auringonnousua heräsi väkisinkin palellen. Nukkumaan jäätiin 24h-huoltoaseman takana olevan Netto-kaupan pihalle, mikä oli erhe, koska 6:30 aamulla saatiin mukava herätys kun lastausrekan kuski koputti ikkunaan, jotta siirtäisimme auton pois hänen tieltään. Aloin huutamaan suoraa kurkkua, kun pelästyin niin paljon että nyt siellä sitten on joku rosvo murtautumassa autoon, haha. Ainakin oltiin aikaisin liikkeellä näkemässä paikkakunnan päänähtävyys eli tietysti Auschwitz vaikuttavimmillaan aamusumussa, ilman turistilaumoja.

Perillä

Terveisiä täältä pilvisestä Ústí nad Labemista! Perille on päästy, paperiasiat hoidettu tuutorin kanssa ja hieman kolkko huone (jossa on tosin oranssi muovimatto!) tehty niin kotoisaksi kuin suinkin. Jouduin ostamaan tarvitsemani astiat, vaikka ensin oltiin sanottu että täältä saisi lainaksi kaikki perusjutut. No, vähän tahraiset peitot ja tyynyt on ja haalistuneen punainen, retro pöytälamppu, muutaman huonekalun lisäksi. Vielä on vähän hiljaista, olen ensimmäinen asukas kahden huoneen ja neljän asukkaan solussa, eikä muissakaan huoneissa vielä montaa ihmistä asu. Solun molemmat huoneet jakavat hyvin neuvostotyylisen eteisen, vessan (likaisen ja lavuaarittoman vessan, jonka ovesta on täytynyt sahata palanen pois, jotta ovi mahtuu avautumaan) ja kylpyhuoneen. Keittiö on erikseen käytävällä, jonka lattiaa peittää parkettikuviollinen muovimatto, joka on niin kupruilla, että näyttää lainehtivalta. Jääkaappi on solun isommassa huoneessa, se hurisee mukavasti sänkyni vieressä. Huoneessa näyttää olleen ennen kolme sänkyä, onneksi enää kaksi. Oman netin saan toimimaan vasta viikon päästä, jahka koulu alkaa ja saan tunnukset. Nyt tulin nettiin lähimpään wifilliseen baariin, jonka nimi on Delirium tremens. Olen ainoa asiakas täällä. Äsken tuli sähkökatko, vaikka ei edes sada. Tämä kaupunki onkin ollut hieman isompi mitä kuvittelin etukäteen. Olen muutenkin yllättynyt ihan positiivisesti, koska etukäteen tätä on haukuttu sekä rumaksi että haisevaksi (täällä on pari tehdasta, jotka kuulemma saastuttavat ilmaa niin, että sen kyllä huomaa), mutta minusta täällä ei haise saasteet eikä ole erityisen rumaakaan, muutamaa neuvostotyylistä hallinto-/toimistorakennusta lukuunottamatta.

Nyt on pää niin jäässä (ja särkee edelleen kun en saanut keitettyä aamulla kahvia täyttämään kofeiinintarvettani), etten jaksa kirjoitella enempää kuulumisia. Kerron sitten seuraavassa postauksessa enemmän matkasta tänne. Yllä on pari kuvaa läksiäisistä Tampereelta, alla aamupalatuokiosta merenrannalla pohjoisessa Latviassa, Vilnasta ja jostain Liettuan maaseudulta. Kuulemisiin, nauttikaa syyspäivistä!

Heippa!

Muumimaailmassa käytiin tämän vuoden viimeisenä aukiolopäivänä äitin, veljen ja sen tyttöystävän kanssa. Yllättäen juuri yläasteen aloittanut pienempi veli ei halunnut missään nimessä mukaan. Olin viimeksi käynyt muumeja moikkaamassa lapsena, varmaan ennen kouluikää. Silti muistin muutamia asioita, kuten mamman hillokellarin tunnelman. Oli kauhean kivaa, satumaista ja ihanan kesäinen sääkin vielä! Kuvat on nyt muokkaamattomia, en ehtinyt enää. Koska niin, ihan kohta mennään! Kohti Vilnaa, Krakovaa ja tuntematonta Tsekinmaata. Kaverit ja perhe on hyvästelty, autoon kasattiin eilen hieno ja tilavakin punkka, tavaravuori pitäisi vain vielä sulloa johonkin kantolaitteeseen. Mulla on uusi punainen rinkkakin, mutta veikkaanpa, että se on liian pieni ja joudun ottamaan inhoamani samsonitematkalaukun. Oon moneen otteeseen todennut, että tropiikkiin on helppo pakata, toisin kuin Euroopan talveen, varsinkin kun siellä on vielä ihan kesäkelit. Voisko joku keksiä teleskooppimaiharit ja taskuvillapaidan? Heippa sitten vaan Suomi, jouluun asti!