empty heart needs filling

Tykkään kovin tosta hameesta. Se on sellanen pohjepituinen ja aika lämmin. Niin ja vanhasta The Moldy Peaches -paidastani sekä inkkariteltta-korusta, jotka eivät näy niin hyvin tuon reuhkan alta. Tässäpä vielä yks homeisten persikoiden parhaista biisuista!

Viisi vuotta

... eikä vissiinkään mitään muutosta. Kajalit ehkä jääny pois ja tukka kasvanu. Oli pakko julkaista tää, kun tuosta eilen otetusta kuvasta tuli jostain syystä mieleen toi vanhempi otos, tein tällasen ja alkoi naurattamaan. Eka kuva on tallentunut kameraan 8.9.2006 eli oon siinä 16-vuotias. Kuin söpöä. Kassu totesi että näytän oikeanpuoleisessa "jo vanhalta tädiltä." Kiitos vaan, ja pahoittelut painttilaadusta.

Kun poljen postilaatikolle en tiedä hymyilenkö vai en

Toissa viikonloppuna tuolla 140 kilometrin päässä, Enyan kanssa hiljaisessa keskustassa. Tuli ihan teinivuodet mieleen tuosta Eetunaukion lavalla hengailusta. (Kuvat minusta Enyan ottamia.)

Nämä taas on Paulan otoksia lauantai-illan biletunnelmista Aneten synttäreiltä ja meidän vakiobaarista. Tuossa välissä ehdin vielä nähdä erästä ystävää ekaa kertaa puoleen vuoteen. Oli ollut hurja ikävä, mutta meillä oli myös hurjan kivaa, kun askarreltiin muovailumassasta synttärilahjakoruja ja syötiin progekeittiön jännänmakuisia tuotoksia. Harmi ettei tullut otettua kuvaa niistä koruista, tuli meinaan hienoja!

Sunnuntaina herättiin Paulan luota, raahauduttiin Lenskun saavuttua kauppaan ja leivottiin kunnon mättöpiirakka. Oli hyvää ja tuhottoman rasvaista. Sen jälkeen mentiin vielä puistoon juomaan jälkkärikahvit ja syömään jäätelöä suoraan paketista. Ja keinumaan.

Parhautta! (Keinukuvat myöskin by Paula, mut muokkailin niitä vähän ite.)

Illaksi luvataan sadetta

Olen mm. kyllästynyt otsatukkaani, onnellinen kun on syksy, eriparisilmäinen kuvissa, ilmoittautunut espanjankurssille, päättänyt olla värjäämättä hiuksiani ainakaan pitkään aikaan, huomannut joogatunnilla ylävartaloni erittäin kankeaksi ja käteni lyhyiksi, ihaillut syysmyrskyä sekä leiponut sämpylöitä, jotka kohosivat liian kauan ja haisivat ennen paistamista kiljulle.

Bearded dragon

Tutustuin viikonloppuna Porissa ollessani tähän suloiseen veijariin, parta-agamaan nimeltä Reiska. Se on hiljattain muuttanut porukoille veljeni lemmikiksi. Reiskalla on ikää jo puolitoista vuotta, mutta se on parta-agamien mittapuulla silti vielä vauva, koska ne elävät lemmikkeinäkin 20-vuotiaiksi. Se on nyt viitisentoista senttiä pitkä ja häntä vielä päälle, mutta pituutta voi tulla vielä melkein puolet lisää. Sitten sitä voi jopa ulkoiluttaa valjaissa kesäisin.

 Reiska tykkää kun sitä suihkutellaan vedellä, kuvassakin näkyy suihkuttelun jälkeinen onnellinen pönötys. Se tykkää myös kylpemisestä ja silittelystä. Parta-agamat ovat aavikkoliskoja, eikä niiden hirveästi pitäisi kiipeillä, mutta Reiska kyllä kiipeää minne vain terraariossaan pääsee, ja hiukan kömpelö maalisko kun on, tipahtaa sieltä usein pöllämystyneen näköisenä.

Voiko tähän enää muuta sanoa kuin että awww? Tuo pömppömaha on ehkä suloisin. Näkyy kyllä että tyyppi on pistellyt poskeensa ahkerasti heinäsirkkoja ja toukkia.

Meikäläinen puolestaan on lähiaikoina laittanut suuhunsa erilaisia salaatteja. Tein tällaista tänään, ja ajattelin julkaista jonkunnäköisen ohjeenkin, kun oli superhyvää ja melkoisen ruokaisaakin. Ohje oli siis ihan omasta päästä. Harvemmin edes käytän keittokirjoja.

 Elikkäs, salaattiin tuli: rucolaa melkein ruukullinen, makaronia (mulla oli tummaa ja vaaleaa sekaisin), avocado, pätkä kurkkua, kolme tomaattia, noin kuusi herkkusientä, auringonkukansiemeniä, sellanen apetinan pieni muovirasiallinen fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, pieni sipuli, purkki kermaviiliä ja mausteita.
Valmistusohje: pilko kaikki mitä tarvitsee pilkkoa, keitä makaronit ja revi joukkoon rucolat sekä heittele muut ainekset, sekoita, ja voilá! Salaatti näytti herkulliselta jo ennen kermaviiliäkin, mutta päätin kuitenkin heittää soosin joukkoon. Mausteina mulla oli mustapippuri, suola, joku valmis salaattiyrttimaustesekoitus, basilika, rakuuna, timjami ja valkosipulijauhe. (Oikeasti unohdin tuon sipulin salaatista, mutta kyllä se hiukan olisi sipulia kaivannut, niin lisäsin sen tuonne ohjeeseen.)

Ja tällaisen jämäsalaatin väsäsin eilen illalla. Paloittelin joukkoon juuston pohjan, josta ei enää saanut siivuja, oliivipurkin jämät, ja tein vielä erillisen kastikkeen luonnonjugurtista, johon sekoitin hiukan sinappia ja mausteita. Nomnom! Täytynee vielä mainita, että tomaatit ja kurkut on äidin kasvihuoneesta ja sipulit taas Kassun äidin sipulipenkistä. Todellista luomua siis.