Puutarhassa on kaivo, jonka kannella voi istua

Tännehän on löytänyt monta uutta lukijaa, kivaa!
Oon edelleen Porissa, mutta huomenna olis tarkoitus kotiutua kera pikkuveljen, joka tulee viihdyttämään mua viikonlopuksi. Se haluaa, et vien sen ainakin Turun linnaan, vesipuistoon ja subwayhin, ja äiti lupas toimia maksumiehenä, joten mulla ei todellakaan oo mitään vastaansanomista. Täällä on tullut leikattua nurmikkoa, perattua mansikoita, heitettyä talviturkki jokeen, istuttua enemmillä tai vähemmillä pussikaljoilla nurmikoilla ja laitureilla, piipahdettua jazzkadulla ja polskittua levässä Kallossa. Perus-ihanaa kesätekemistä siis. Aika onnellistakin. Aamulla luin täällä pari päivää yöpyneiden symppisten vieraiden enkelitarotkorteista, että pitäisi vain keskittyä huomaamaan rakkaus ympärillä.

Tänään kävin kuitenkin kirpparoimassa, ja halu lyödä tänne muutamat itselaukaisinpönötyskuvat löydöistäni sai mut jopa asentamaan tähän porukoiden rasittavalle koneelle kuvanmuokkausohjelman.

Mua naurattaa toi salkku, se on vähän turhanki valtava. Mut toisaalta, sinne mahtuu läppäri ja vaikka mitä muuta, että se voi osoittautua käytännölliseksikin. Ja tohon reppuunki rakastuin. Virkattu (ja jonkun itse ompelema) tunika, salkku, tennari-maihari-yhdistelmäpopot (!!), kaksi samanlaista pitsitoppia, nahkareppu ja neule irtos alle kahellakympillä, jonka olinki laittanut itelleni ylärajaksi, etten ihan liikaa innostuis. Ei paha. :-)