En tiedä johtuuko se siitä, että selaan tätä silloin tällöin pelkästään yöaikaan, vai yksinkertaisesti siitä, että tämä blogi on jotain aivan saatanan koskettavaa, mutta yhtä kaikki alan joka ikinen kerta itkemään. Tuo ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu ja kaikessa rumuudessaan kauniit kuvat vetävät vaan niin hiljaiseksi. Pysäyttävää. Sitä muistaa taas hetken, miten kieroonkasvanut tämä maailma oikeasti onkaan, ennen kuin saa taas sulkea siltä silmänsä ja jatkaa nauttimista niistä itselle rakkaista asioista kaiken tämän kuvottavan sairauden keskellä. Menkää katsomaan:
http://ihaveseenanotherworld.tumblr.com/ .
"Clinch to your own heartbeats for this world has gone mad."
Ps. Huomenna menen kotiin, ja sinne palaa myös eräs merimies, joka on ollut niin pitkään poissa, että olen jo melkein unohtanut odottaa ja ikävöidä sitä.
olipa surullinen, en pystyny selaamaan kymmentä ekaa kuvaa pidemmälle. :/
VastaaPoistatosi surullinen, mut löytyy tosi upeita kuvia kyl.
VastaaPoistasitähän se on, mut jotenki nii kiehtova.
VastaaPoistaKurkkaappa mun blogiin, siellä on sulle haaste! :>
VastaaPoistakiitti haasteesta, mut se on jo tehty! :-)
VastaaPoista