Aamulla ihmetytti, kun joka paikka oli kuorrutettu huurteella, täynnä pieniä kimaltavia jääkiteitä ja oli niin valtavan kaunista. Talvi tuli, enkä ole yhtään pahoillani siitä. Miksiköhän olen ennen aina sanonut, että marraskuu on vuoden toiseksi pahin kuukausi? Ei se vika ole marraskuussa ollut. Lähdin pienelle sunnuntaikävelylle kirpeyteen ja jouduin palaamaan kotiin liian pian, koska en halunnut päästää kaalilaatikkoani palamaan uunissa. Se oli ihan taivaallista. Leivoin vielä mutakakunkin. Kumpainenkin oikein helppoja, herkullisia ja aika halpojakin. Siellä jossain kaukana oli puhelimessakin vähän kenttää, niin sain puhua erään ihanan kanssa. Sunnuntaiden pitäisi aina olla tällaisia, sinisävyisiä ja lempeitä. Tosin jäi välistä yksi järviruokotyöpaja johon oli alunperin tarkoitus mennä, mutta toisaalta se ei haittaa, sillä sitten en olisi ehtinyt ottamaan noita kuvia ja harhailemaan rauhassa pitkin joen vartta. Huili-lehdessä oli miettimisen arvoinen lausahdus:
"Ahneutta voi olla myös vimma kokea. Elämysaddiktin on syytä juurruttaa aistinsa välillä hiljaisuuteen, kohdata tyhjyys. Jos mikään ei tunnu enää miltään, olet ollut liian ahne kokemuksille."
hih, vähän minä ajattelin, että on tutun näköisiä koukeropuita, kuivakukkia ja peltoa! Tänään juuri ikkunasta katselin tuota samaa maisemaa ja, että olisi pitänyt lähtä kuvailemaan, mutta sinä olet näköjään hoitanut sen minunkin puolesta! :D tänään oli kyllä kaunein päivä, raikas, kuuraa kaikkialla ja auringon punertavaa kajoa. Oih.
VastaaPoistaVoi kun kauniita kuvia, toi auringonlasku sopii noihin täydellisesti. Ja toi lausahdus on ihana, ja ihan totta. jos pystyy nauttimaan ihan pienistä jutuista niin sitten voi tuntea melkein koko ajan onnea :) Siihen pyrin.
VastaaPoistaMerenkauris: ohhoh, hassua! asutkin sitten ihan naapurissa. eihän tuota voinut vastustaa, oli kyllä niin ihanan näköinen ja tuntuinen ilma. :>
VastaaPoistaskkye: oi kiitos <3 niinpä. mä kyllä oikeastaan pyrin siihen, että onneen ei oikeastaan tarvittaisi edes niitä pieniäkään asioita, vaan että se kumpuais vaan sisältä itsestään, niinkun joskus käykin, että on vaan onnellinen ihan selittämättömästä syystä! aika buddhalaista :D