perjantai 21. syyskuuta 2012

Saa nauraa

Selailin vanhoja kuvia ja löysin tämmösen aikajanan, jonka olen joskus kerännyt ekoista rastoistani otetuista kuvista. Alkoi naurattaa niin paljon että ajattelin jakaa iloni teidän kanssanne!
Tilanne ennen rastoja syksyllä 2004. Olin 14-vuotias ja käytin näköjään liian lyhyitä paitoja.
Rastat olivat joululahjani ja ne tehtiin ammattiopiston parturissa opiskelijatyönä. Ensin hiukset tupeerattiin kolmen ihmisen toimesta, kieputettiin permanenttitikkujen ympäri, iskettiin kirvelevä aine päähän ja annettiin vaikuttaa. Tukka haisi ihan törkeän pahalta viikkokausia ja olin aluksi hieman järkyttynyt tukan kiharuudesta. Nyt jälkikäteen tietysti tuntuu että olinpas typerä kun en väsännyt takkuja itse, mutta en ollut kovin kauaa edes tiennyt tuollaisen hiustyylin olemassaolosta ja jostain syystä pelkäsin että tekemällä itse rastoista voisi tulla rumat. Hahhahaa. Onpas muuten todella kaunis värinpoistoväri.




































Aika nopeasti kikkurat onneksi suoristuivat.








































Täytin 15!




































Tässä takut ovat 7 kuukautta vanhat ja tiivistyneet jo ihan mukavasti. Ero juurikasvun ja permanentatun höttötukan välillä on aikamoisen selkeä.
Ruisrock, mun ihkaekat festarit jonne lähdin rippilahjaksi saaduilla rahoilla! Otin kaks filmiä täyteen kuvia ja hukkasin molemmat. Tonne menessä ei muuten ollut tullut pieneen mieleenkään että festareilla voisi ylipäätään juoda alkoholia. Anniskelualueelle kuitenkin päästiin. Ton näköisenä. Hahah!


Kesän loppu ja koulun alku näköjään harmitti.





































10 kuukautta vanhat takut. Noi parturi-osuudet ei koskaan oikein tiivistyneet. Värjäsin juurikasvuja värinpoistoaineella.




































Sitten eräänä lokakuisena yönä sain taas jonkun yöllisen inspiraatiokohtauksen ja päätin avata rastani.

























Aukirepimisprosessi kesti ja kesti. Permanentatun hötön sai auki nopeasti ja suurin osa taisi pudota päästä, mutta hiusten juureen kasvaneet takut olivatkin sitten vähän pahempi paikka.
Tammikuussa jokainen takku auki! Voi tota tupeerauksen määrää.
Parturikäynnin jälkeen tukka oli taas ihan hyvässä kunnossa, lyhentynyt kylläkin.Että semmosta. Oon kyllä ollut tosi söpö pikku peikkis. Enkä muuten suosittele permanenettiaineella tehtäviä rastoja kenellekään.



7 kommenttia:

  1. siun pitää jatkaa tää loppuun :)) ja toi ruisrock kuva on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos c: ai tarkotatko että ihan tähän päivään asti? :-D pitääpä harkita!

      Poista
  2. joooo tähän päivään asti! :)

    VastaaPoista
  3. Hehee okei, loppuun asti kuulosti vähän pahaenteiseltä :D muttajoo, voisin joku päivä vaikka semmosen väsätäkkin!

    VastaaPoista
  4. Hihihi aivan mahtava kuvasarja, IHANA! :'D

    VastaaPoista