Granada, osa 2

Illalla lähdettiin kävelemään poispäin keskustasta ja löydettiin mukava rokkibaari graffitein koristellun kujan päästä. Kysyin tarjoilijalta ruokalistan oudonnimisestä ateriasta ja hän vastasi, että se on vanhoja banaaneja. No eihän niitä nyt voinut jättää maistamatta. Banaanit oli kylläkin kuivattuja ja siksi kai vanhoja. Höysteenä oli kaaliraastetta, salsaa ja hapankermaa, noms. Baarissa oli kyllä taas meneillään jotain niin kummallista touhua, kun isot miehet kävi vuorotellen ja yhdessä vessassa vetämässä kokkelia nokkaansa, ja riehaantuivat sitten täysin tanssimaan ja laulamaan.
Nicaragua-järven rannalla oli myös oikein kunnon rantabulevardi, Granadan yöelämän keskipiste (päivällä ei muuten sen Isla de Ometepen hyttysepisodin jälkeen tehnyt kyllä tippaakaan mieli mennä kuumaan järveen uimaan). Suunnattiin siis sinne, kun ensin oltiin ärsytetty hostellin yövahtipojua joka ei olisi millään päästänyt meitä pihalle sieltä. Lopulta hän suostui, mikäli emme tulisi takaisin ennen aamukuutta. Sovittu sitten. Käveltiin sinne yökerhoon vaikka kuulemma se olikin vaarallista ja meinasin saada sydänkohtauksen kun joku ukkeli tuli meitä varoittamaan, mutta minusta perillä oli kyllä paljon kuumottavammat oltavat, kun saatiin heti kimppuume joku kummallinen vedättäjäseurue, joista yksi oli kai mykkä ja päästi kurkustaan vain epämääräisiä vingahduksia. Kaljatkin jäi juomatta kun pelättiin että ne oli laittaneet niihin tyrmäystippoja, haha. Aamun sarastaessa ja yökerhon sulkeutuessa katseltiin miten hurja määrä lepakoita aloitti ruuanetsinnän hämärässä ja lopetti sen ihan yhtä nopeasti kun tuli niille liian valoisaa. Siirryttiin rantamuurin päälle ihastelemaan auringonnousua ja ihmettelemään sitä, miten yhtäkkiä koko kaupunki tuntui lähteneen rantalenkille.
Päivä kului sitten nukkuessa ja kokkaillessa hostellin olemattomasti varustellussa keittiössä, mutta iltasella lähdettiin etsimään tuota upeaa sairaalanrauniota, jota halusin päästä kuvaamaan Sairaalan ovella olikin vastassa kaksi konekiväärivartijaa. Ompa siinäkin duuni, vahtia nyt jotain kivikasaa muka sen takia, että sen katto voisi romahtaa jonkun harhailijan niskaan? Erittäin kuumottuneina kierrettiin kuitenkin kulman taakse ja sain kuin sainkin koko paikan dokumentoitua ennen kuin kiukkuisen näköinen vartija alkoi lähestyä uhkaavasti ja lähdettiin puolijuoksua tiehemme.