Vieraissa huoneissa

Kuvat syysloman roadtripiltä, hylätystä vanhasta kartanosta.

Viime yönä näin ihan kummallista unta. Olin venäläisessä koulussa oppilaana, olin juuri saapunut enkä tuntenut yhtään paikkoja. Yritin löytää vessaa, harhailin pimeillä käytävillä ja löysin pitkät rivit sellaisia koppeja, joissa oli niin matalat oranssit saluunaovet, että niiden ylä- ja alapuolelta olisi helposti nähnyt kopin sisäpuolelle. En ymmärtänyt ihmisten puhetta, ja tunsin itseni todella ulkopuoliseksi. Koulussa oli muutenkin sellainen aavemainen tunnelma, aivan kuin se olisi ollut hylätty. Sitten puhelin alkoi soida ja heräsin.

Taitaa unen perusteella pikkuisen jännittää se mahdollinen vaihtoonlähtö, jota lupasin itselleni olla hehkuttamatta ennen kuin se on aivan varmaa ja junaliput ostettu, mutta eihän tässä nyt oikein malta pysyä housuissaan kun lähes joka päivä puhutaan kuinka vietetään viikko junassa juoden vodkaa ja syöden suolakurkkuja venäläisten kanssa, katsoen kuinka sekä Siperia että Mongolia lipuvat ikkunan takana ohi, ja kuinka perillä kuljetaan kaupungilla hengityssuojaimet naamalla, hukutaan niiden yhdentoista miljoonan muun tianjinilaisen sekaan, miten kävellään kiinanmuurilla ja käydään maailman katolla Tiibetissä. Joulun jälkeen onkin varmaan alettava opiskelemaan sitä mandariinikiinaa. Tipahdan aika korkealta jos tästä ei tulekaan mitään, mutta siitä huolimatta en voi olla ottamatta epävarmaa iloa irti jo etukäteen.

Lisäksi suunnitelmat luokkaretkestä Tshernobyliin etenevät, säästötilille kilahtivat jo ensimmäiset koulun kirpputorilla ansaitut matkarahat. Että ei ihme jos näen unta hylätyistä kouluista, joissa puhutaan vierasta kieltä.