Liftausreissu Naantaliin
Pakkasessa liftaaminen on näköjään kannattavaa. Ei tarvinnut odotella kyytejä ja kotimatkalla kuski oli onnekkaasti menossa lähes samaan osoitteeseen. Vanha Naantali oli kaunis sinisessä talvivalossa ja lumivaipassa. Liukkaiden tikkaiden kiipeäminen talvitamineissa tarjosi siedätyshoitoa putoamiskammooni. Sisälle matkan syynä olleeseen vierailukohteeseen ei päässyt, mutta onneksi yhden pillimehun ostamalla voi pikaruokaravintolan lämmössä syödä omia eväsleipiä ja juoda teetä termospullosta. Elämän tarvitsisi oikeasti maksaa vain todella vähän, jos sen eteen näkisi hieman vaivaa.
Minäkin liftasin tuossa yksi päivä! Se tosissaan on helpompaa kun pakkanen on kireimmillään, jostain syystä niillä ei ole sydäntä jättää meikäläistä tienposkeen hankeen seisomaan.
VastaaPoistaVaikka minä nyt matkustin vain ystävän luo, en tiennyt edes oikeaa suuntaa, mutta kuski tiesi: eikä talo ollut kuin alle kymmenisen kilometrin päässä.
Minua inspiroi ajatella, miten vähällä sitä tulee toimeen. Eihän ihminen mitään tarvitse, vähän evästä ehkä, ja pari vaihtopaitaa. Pelkkä reppu selässä voi kiertää maailman. Pienellä pärjää.
Hehs, hamppukatu!
Olisipa minunkin koti sinapinkeltainen puutalo.
Vähällä pärjääminen on tosiaan inspiroivaa. Matkustaessa se tulee hyvin esille, mutta ei sitä arjessakaaan kovin paljoa oikeasti tarvitse. Eikä varsinkaan ostettua, kun niin paljon asioita saa ilmaiseksikin, jos vain viitsii hankkia, olla sellainen urbaani (metsästäjä-)keräilijä!
PoistaMinä taas olen jo pari kuukautta kuvitellut, että kotini on keltainen puutalo, mutta eräs päivä koin suuren järkytyksen, kun huomasin että talon ulkoverhoilu onkin peltiä. Aika sokea sitä voikin olla :D