Talviaamuna varis lensi pihan poikki

Elämässä on tällä hetkellä niin paljon tekemistä, että olisi kiire, jos antaisi olla, mutta minäpä laitan kiireelle hanttiin ja otan mieluummin löysin rantein. On kaiken maailman kokouksia, Talvivaara-raportteja, Äänetön kevät ja pitkiä päiviä koulussa. Kotiin lähtiessä ei ole enää pimeää. Kaupungin yllä oli tänään usvaa niin että näytti kuin ilma olisi jäässä ja minä ilmoittauduin läsnäoloretriittiin. Olen ollut loppuunmyydyillä joogafestareilla, tuntenut energiapulssien kulkevan lävitseni spiraalimeditaatiossa, pitänyt miniluennon seitanista, saanut sellaisen kyrillisistä aakkosista, ja aloittanut uudelleen astangan - voi miten ikävä sitä olikaan. Tehnyt yhden ja saanut kaksi hennatatuointia. Eikös sitä aina sanota, että jos annat jotain maailmalle, saat sen kaksinkertaisena takaisin? Merimies sanoo olevansa tuuliajolla kolmatta päivää, viikko venyy kuukaudeksi, saan kymmenen päivän välein kahden lauseen mittaisia sähköpostiviestejä, joissa aina lukee, että ehkä ensi viikolla. Alan tajuta, miksi putkimiehen vaimo ei ole mikään käsite. Olen kyllästynyt odottamaan.