Burekkeja ja ukkosmyrskyjä

Valvotun yön jälkeen päätettiin vaihtaa leiripaikkaa. Pyykit olivat kuitenkin vielä kosteita, joten leviteltiin ne aurinkoon, pakattiin arvotavarat mukaan ja lähdettiin aamukävelylle pusikkoiseen niemennokkaan ja sen yli. Alue oli täynnä hylättyjä armeijarakennuksia, mutta niistä oli enää mahdotonta sanoa, mitä ne tarkalleen ottaen olivat olleet. Vastarannalla häämötti monta tyhjillään seisovaa siluettia lisää. Kalliot olivat täällä vaaleita ja haaleankeltaisia, meri syvän turkoosi ja laiturit täynnä roskia ja ruostuneita metallirenkaita. Metsä näytti juuri siltä kuin olin sen täällä päin maailmaa kuvitellutkin näyttävän, varsinkin jylhät havupuut tekivät vaikutuksen. Löydettiin hautausmaa, jonka hautakivissä oli sinne haudattujen ihmisten kasvokuvia ja haudoilla värikkäitä muovikukkasia. Monet olivat kuolleet suhteellisen nuorina, toiset päässeet lepäämään puolisonsa vierelle.

Olo ei ollut kaiken sen stressin jälkeen parhain mahdollinen, jotenkin koko Valelunga oli alkanut kuvottaa, ja halusin mahdollisimman äkkiä pois sieltä, joten laitettiin kamppeet kokoon. Saatiin meidän leirin vieressä kalastelleelta italialaiselta mieheltä kyyti Pulan keskustaan. Hän ei ollut saanut yhtäkään kalaa, mutta me saatiin leipurikojusta tarjousburekit, sellaiset hiukan pasteijantapaiset suolaiset leivonnaiset. Otettiin kumpikin yksi juustotäytteinen ja yksi pinaattitäytteinen, ja vitsi että ne oli hyviä! Nyt on kova burek-ikävä. Silloin siinä aukiolla pulujen kanssa sitä mutustellessa mulla kuitenkin taisi olla jonkinlainen liftauskulttuurishokki, kun ei se ruoka oikein maistunut, pelotti että mihin tässä vielä rahattomina joudutaan ja halusin lähinnä kotiin. Onpa kuitenkin olemassa sellainenkin sananlasku, että elämä alkaa siitä mihin mukavuusalueesi loppuu. Ja siltä tosiaan oli poistuttu. Mutta niinpä me vaan lähdettiin tutkimaan Pulan kapeita kujia, joilla kissat peseytyivät ja ihmiset oli ripustaneet ikkunoidensa alle pyykkinaruja ja kasviruukkukokoelmia. Oli ehkä kaksikymmentä astetta lämmintä, mutta se tuntui paahtavalta helteeltä kaikkien kamppeiden kanssa mäkiä ylös ja alas tallustellessa. Lopulta löydettiin kaupungin ykkösnähtävyys, amfiteatteri, jota ei tietenkään päässyt ilmaiseksi ihailemaan sisältäpäin, joten istuttiin viereiseen puistoon kirjoittelemaan postikortteja kotiin. Yö vietettiin todella kauniilla ja siistillä Stojan leirintäalueella ukkosen jyrähdellessä yläpuolella, rankkasateen hakatessa teltan kattoon ja telttakankaan vuotaessa vain vähän vettä sisälle. Aamulla nukuttiin pitkään ja keitettiin kahvit kaasukeittimellä. Saatiin myös uusi rapsutuksia kerjäämään tullut kissaystävä, jolle tarjottiin aamiaiseksi jämät tuorejuustopurkistamme. Sitten ostettiin kahvilan halvin jäätelö puoliksi jotta päästiin nettiin, ja jatkettiin iltapäivän puolella matkaa.