Splitin kivikaduilla oli paljon kissoja. Oli lyhtypylväissä kiipeilevä kissa, kadulla tepasteleva kissa ja kasvimaata vahtiva kissa, mutta mun lemppari oli pieni musta kissa joka pönötti "ei koiria" -alueella. Me käytiin syömässä taivaallisessa Makrovega-kasvisravintolassa ja palloiltiin hiljaisilla kulmilla, jotka olivat ihan tavallisia paikallisten asuinseutuja. Räystäässä kasvoi kaktus ja sukat oli järjestetty pituusjärjestykseen kuivumaan. Iltapäivän vaihtuessa illaksi asetuttiin muurin päälle katselemaan ohikulkijoita ja toivottiin, että se kilometritonnitolkulla mukana raahattu kitara olisi ollut siinä hetkessä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti