Eloa ja iloa

Oon vienyt kylässä olleen venäläisen sohvasurffaajakaksikon Koroisten kyläjuhlille, pyöräretkeillyt Kuralan kylämäessä, jossa on pitänyt käydä jo pari vuotta (ja ollut vähän pettynyt - paikka oli tietysti nätti ja tunnelmallinen, mutta vaikuttuminen olisi varmaan ollut suurempi jos ei tulisi ravattua näin paljon pitkälti hyvin samannäköisissä autiotaloissa, joissa aika on pysähtynyt menneille vuosikymmenille), todennut Aurajoen ylittävän kampiförin olevan poissa käytöstä ja syönyt evätleivät ja -kahvit sen vuoksi Koroistenniemellä, ihmetellyt äidin viinirypäleitä ja terassille tunkeutuvaa omenapuuta, ostanut hienon pöytälampun (oikeasti ostin sen jo heinäkuussa Tampereelta), viettänyt kymmenen minuuttia Seilin saarella ja bongannut lehmiä märehtimässä onnellisina ruovikkoa (ja samaisella aurinkoisella saaristolossin kannella todennut, että ei tää työnteko taaskaan kovin kamalaa ole). Saaristossa oltiin jakelemassa mm. uunituoretta Ruokokirjaa, josta löytyy meikäläisenkin kirjoittamia kappaleita ja valokuvia (kuinka hassua, että mulla on kustannussopimuksia). Siitä löytyy perustietoa ja käytännön ohjeita ruo'on käyttöön esim. käsitöissä tai puutarhassa ja sen voi ladata ilmaiseksi täältä! Tämä kesä on ollut ensimmäinen kesä, jona oon elättänyt itse itseni eikä oo tarvinnut turhautua sossuluukulla. Silti on ollut paljon aikaa lomailla ja nauttia kesäpäivistä, ja työ Cofreen-hankkeessa on ollut tosi mukavaa ja opettavaista. Ei tästä voi olla kuin kiitollinen!