Estrelan valkoisen basilikan vieressä sijaitsevan puutarhan läpi tuli usein kuljettua töistä kotiin kävellessä. Paikka tuntui Lapan ja Estrelan kaupunginosien asukkaiden yhteiseltä takapihalta, ja siellä näkikin kaikenikäisiä ja -laisia ihmisiä pelailemassa, istuskelemassa penkeillä tai nurmikolla piknikillä, katselemassa lammikossa uivia lintuja tai muuten vaan relaamassa. Kerran pistäydyttiin jopa puiston keskellä olevalle terassille (paahtoleivät ei olleet kummoisia, ja hintoihin oli taidettu laittaa aika reippaasti sijaintilisää). Suosikkini puutarhassa olivat suuret puut, joista en saanut silmiäni kovin helposti irti: roikkuvat liaanit, pörheät palmut ja valtaisat, möykkyiset juuret, joiden päälle voi kivuta maadoittumaan. Nuo juuret olivat ilmeisesti aika hankalia kuvattavia, kun muistan niitä useampaankin kertaan zoomailleeni, mutta yhtään otosta ei kuva-arkistoista silti löydy. Ikuinen ihmetyksenaiheeni on myös nuo agaven puumaiset kukinnot (näkyy ekan kuvan oikeassa laidassa)! Kasvi elää jonkun 10-30 vuotta ja kukkii vain kerran: elämänsä päätteeksi se kasvattaa jopa lähemmäs kymmenmetrisen kukinnon. Musta siinä on jotain mysteerisen jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti