torstai 23. lokakuuta 2014

Salainen paratiisiranta

Portugalissa asustellessa perhe (sekä tädin perhe) tuli tietysti käymään lähemmäs pariksi viikoksi, ja oli aivan ihanaa päästä itsekin heittämään hetkeksi kunnon lomailuvaihteelle meressä lilluessa ja nähtävyyksiä sukulaisten kanssa kierrellessä. Meno oli välillä aika hulvatonta ja uusiin in-law-sukulaisiin tutustuttiin puolin ja toisin, kun perhe majoitettiin Zén isovanhempien vanhaan upeaan taloon, jota yleensä vuokrataan turisteille (vinkvink, jos reissu Sesimbraan kiinnostelee!). Eräänä aamuna vietiin coasteering-kierrosta vetämään kiiruhtavan herra turistioppaan johdolla koko poppoo lähiseudun kauneimmalle biitsille ruskettumaan ja snorklaamaan. Hyvin harva asia vetää vertoja vedenalaisen elämän tiirailulle kirkkaassa vedessä ja sille delfiinimäiselle tunteelle, joka räpylöillä uimisesta tulee! Väittäisinpä hommassa olevan jotain meditatiivistakin.


Ranta ei ehkä ole oikeasti mikään salaisuus, mutta koska sinne pääsee ainoastaan veneellä tai jyrkkää ja kivistä polkua pitkin, valtaisat ihmismassat pysyvät poissa, ainakin kesälomakauden ulkopuolella. Me testattiin ensin etureisilihaksien kestävyys petollisessa alamäessä, iltasella ajeltiin Zén työpaikan järjestämällä venekyydillä takaisin ihmisten ilmoille.

Puoli sukua snorklaamassa!


Näihin aurinkoisiin hiekkarantatunnelmiin linkittyykin sopivasti eräs iloisen ilmoitusluontoinen asia: se opinnäytetyön aihe tuli sitten valituksi. Kauaa ei tarvinnut ihmetyksen täpinöissä miettiä, kun kuulin pääseväni Sansibarille sitä tekemään! Lähden siis joulukuun puolivälissä neljäksi viikoksi Tansanian kanssa liittovaltion muodostavalle Intian valtameren trooppiselle saarelle tekemään hankemonitorointia. Mikään loma ei ole kyseessä, vaan Turun Maantieteellisen Seuran kestävää metsänkäyttöä ja ruokaturvaa edistävän SUFO-projektin, jossa olen ollut mukana, monitorointimatka, joka hyödynnetään opintoihin niin hyvin kuin mahdollista. Vapaahetkinä ja viikonloppuina kuitenkin on mitä luultavimmin aikaa myös tutkia vähintään pääsaaren paikkoja ja aistia afrikkalaisen, arabialaisen ja intialaisen kulttuurin yhteensulautumia. Kämppä tulee luultavasti löytymään jostain saarten pääkaupungin Stone Townin basaarien varrelta.

Sekä Afrikan mantereen että eteläisen pallonpuoliskon henkilökohtainen valloitus lähestyypi siis!

2 kommenttia:

  1. Nää kuvat on niin ihania kaikessa auringonkultaisuudessaan! Muhun iskee aina ihan kauhea Portugali-kuume, kun luen sun blogia. :D

    Ja siis kuin SIIISTIÄ, SANSIBARILLE! Mun kaveri kävi siellä viime syksynä ja kehui ihan maasta taivaisiin. Tulee varmasti mieletön kokemus! Mahtuiskohan matkalaukkuun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on krooninen Portugali-kuume. :DD Sinne pitikin ensin lähteä uudeksivuodeksi, mutta kyllä toi Sansibar sitten veti pidemmän korren. Aivan varmasti tuleekin ihan huikeeta, eikä erittäin tiukan budjetin anneta häiritä! Lentomatkat on kyllä sen pituiset kaksine välilaskuineen että matkalaukussa vois alkaa pikkasen ahdistaa, haha! Oisko sillä sun kaverilla kenties blogia, josta vois kurkkia Sansi-tunnelmia?

      Poista