Helvetistä itään ja länteen

Seitsemisen seikkailuista ja hirvikärpäsistä selvittyämme jatkoimme kansallispuistokierrostamme reilun 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Helvetinjärven kansallispuistoon. Täällä oli enemmän monumentaalisia kalliomuodostelmia ja korkeuseroja, mutta metsä ei ollut yhtä vanhaa kuin Multiharjulla. Omalla tavallaan yhtä hienoa tosin.

Uhkaavan tummanpuhuvasta Helvetinportista tuli ulos hymyilevää porukkaa, joten uskaltauduimme sisään.

 Munarykelmä ja limaklimppi kaidepuulla. Tunnistaako joku, mikä elukka nämä oikein on jälkeensä jättänyt?

 Kansallispuiston päänähtävyys elikkäs järveen johtava rotko nimeltä Helvetinkolu.

Helvetinportilta lähtevät merkityt patikointireitit olivat kaikki joko turhan lyhyitä tai pitkiä, mutta karttaa tiirailemalla huomattiin katkoviivalla merkitty polku, jota seuraamalla voisi kävellä mukavanmittaisen reilun kymmenen kilometrin lenkin. Noh, polulle kääntymisen koittaessa käveltiin tietysti ensin koko suuren kuusen takana piilotelleen polun ohi ja jouduttiin huutelemaan hajaantunutta ryhmärämäämme keskellä korpea, kun puhelimetkaan ei syystä tai toisesta toimineet. Koko poppoon vihdoin löydettyä oikealle polulle huomasimme sen muistuttavan enemmän soista, pitkospuutonta ja kaatuneiden puunrunkojen tukkimaa temppurataa kuin polkua. Sukathan siinä lammikoita ja tukkeja ylittäessä kastui, mutta olipahan hauskaa, ja loppujen lopuksi löydettiin kuin löydettiinkin takaisin ihmisten ilmoille! Lisäksi taskut täyttyivät suppilovahveroista.