Iloa, valoa ja tunnelmia

Pikkujoulujuhlia luokan kesken, lahjoja joista suosituimpana hassu puulelu sekä teepaketit, satumaista, lämmintä valoa hohtava ja lumeen hiljalleen hautautuva kaupunki, sunnuntainen kotibrunssi ystävien kera, runomeditaatiota, bussilla seikkailemista, aiemmin lähes tuntemattoman ihmisen sanaan luottamista, japanilaista kotiruokaa ja sushia herttaisen japanilaistädin valmistamana, joululahjojen paketointia, katseita jotka kertovat asioita, asioita joita jätetään sanomatta, loman alkaminen tentistä viimehetkellä perääntymiseen, merelle vievä joki ja sen kaunis ranta, jota pitkin saan joka päivä kävellä. Oon kiitollinen elämästä, sen hienoudesta. Tuntuu, että juuri siksi pitää tehdä päätöksiä siitä, miten aikoo jatkaa, ja pysyä niissä juuri niin kauan kuin siltä tuntuu.

Liftausreissu Naantaliin

Pakkasessa liftaaminen on näköjään kannattavaa. Ei tarvinnut odotella kyytejä ja kotimatkalla kuski oli onnekkaasti menossa lähes samaan osoitteeseen. Vanha Naantali oli kaunis sinisessä talvivalossa ja lumivaipassa. Liukkaiden tikkaiden kiipeäminen talvitamineissa tarjosi siedätyshoitoa putoamiskammooni. Sisälle matkan syynä olleeseen vierailukohteeseen ei päässyt, mutta onneksi yhden pillimehun ostamalla voi pikaruokaravintolan lämmössä syödä omia eväsleipiä ja juoda teetä termospullosta. Elämän tarvitsisi oikeasti maksaa vain todella vähän, jos sen eteen näkisi hieman vaivaa.

Elävää kuvaa

Siinä se Koroisten esittelyvideo nyt sitten on. Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä tuotoksestamme, meillä kun ei ollut juuri mitään kokemusta videon kuvaamisesta tai editoinnista. Menen tänään sinne asemakaavamuutosta koskevaan yleisötilaisuuteen tarkistamaan, esitetäänkö tuo nyt sitten varmasti siellä kaikelle kansalle. Kyllähän elokuvaohjaajatkin ovat aina paikalla ensi-illoissa.

Vankilan pihalla

Minulla on ollut melkein kahden viikon mittainen etukäteisjoululoma. Se loppuu tänään. Eräs torstaipäivä hiippailtiin kolkon ja massiivisen Kakolan vankilan pihalla ja piileskeltiin sen kylmässä ulkovessassa. Ulos uskallettuamme putkimies tuli ilmoittamaan, ettei oikein saataisi olla siellä. Tarkoituksena oli mennä seuraavana päivänä uudestaan, mutta leipäjonoreissu tuiskussa ja tuulessa kylmetti ja vei energiat meistä siihen malliin, että hyvä kun jaksettiin illalla lähteä tamppaamaan psytrancen tahtiin. On niin mahtavaa upota musiikkiin, tuntea basso kehossaan ja unohtaa että edes liikkuu sen tahtiin, vaipua ikään kuin transsiin ja antaa mennä vain.

Ennen lunta

Olen ollut ruotsinkielisessä salakapakassa katsomassa ystävän bändin keikkaa (joka oli mahtava!), kuvannut erilaisia valoja, syönyt suklaakakkua ja kuunnellut tunnelmallista venäläistä musiikkia Kirjakahvilassa, toivottanut kaivatun lumen ja talven tervetulleeksi ja viihtynyt sen takia ulkona paljon paremmin kuin viime pimeänharmaina viikkoina, lämmittänyt puuhellalla keittiön kuumaksi, ostanut keltaisen ämpärin ja laittanut sinne hapankaalisatsin valmistumaan.