maanantai 11. helmikuuta 2013

Batiik


Kankaanvärjäysillan tuotoksia parin viikon takaa, kun käytiin Vimman työpajassa keittelemässä tekstiilejä isoissa kattiloissa. Alunperin piti värjätä vaaleanvihreistä osittain valkoisiksi kulahtaneet perinnöksi saadut pitsiverhot, mutta nehän olivatkin keinokuitua, johon väri ei olisi tarttunut. Onnekseni olin varustautunut myös muutamalla vaalealla vaatekappaleella, jotka joko kaipasivat väriä tahrojen peittoon (tuo pitkähihainen lempparipaitani) tai olivat muuten vain jääneet käyttämättä (ennen valkea nappimekko). Täytyy sanoa, että hemmetin hienojahan niistä tuli! Mekko on henkilökohtainen lempparini. Ja ei, en omista silityslautaa, -rautakin on hamahelmiä varten.


Oon myös saanut töitä kesän loppuun asti, minkä takia täällä blogissa tulee luultavasti olemaan yhtä hiljaista pari kuukautta eteenpäin, kun on monen monta koulukurssiakin samaan aikaan hoidettavana. Pääsin opiskelija-assistentiksi Cofreen-hankkeeseen, joka edistää järviruo'on käyttöä sekä materiaalina että energiantuotannossa. Viikko sitten sain oikein kunnon tutustumisen aiheeseen, kun olin rakennusmessuilla promoottoroimassa ruokokattoja ja yrittämässä vastailla ihmisten kysymyksiin. Oon tosi innoissani tästä hommasta, ja mikä parasta, säästyin kokonaan aina niin luotaantyöntävien kesätyöhakemusten lähettelyltä!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Rintakehä täynnä valoa


Päätin muutama viikko sitten joululomani ilmaisullisen terapian viikonlopulla Tammisaaressa. Olin etukäteen kuvitellut syvähengityksen ja aktiivisen meditaation tarkoittavan jotain aivan muuta, sellaista harmitonta hengittelyä, enkä ehkä olisi uskaltanut lähteäkään jos olisin tiennyt, että löytäisin itseni purkamasta syvimpiä tuntemuksiani kehollisesti hyvin alkukantaisella, melkein eläimellisellä tavalla. Matkustin voimakkaan hengityksen avulla, en vain oman pääni, vaan koko kehoni sisälle. Löysin raivoa, lapsenomaista kiukkua, voimantuntoa ja syvää rauhaa. Uskalsin päästää ne kaikki ulos, hakata tyynyä lattiaan, huutaa, kiljua, tehdä mitä vain, puhdistua. Toivotin auringon noustessa uuden päivän alkavaksi hitain liikkein ja rintakehä täynnä valoa, onnistuin hetkittäin karkottamaan ajatukset siitä, miltä liikkeeni mahtoivat näyttää ja mitä muut niistä ajattelivat. Tanssin kaikkien niiden ihanien ihmisten kanssa ja katsoin heitä jokaista vuorollaan silmiin. Hymyilin. Kerroin heille, miltä minusta tuntui. Uskalsin olla avoin, niin avoin kuin pystyin, vaikka se olikin vaikeaa. Viikonloppu oli hyvin rankka, sen jälkeen jokainen lihakseni oli kipeä ja polveni auki liukastuttuani ulkona, mutta sekä keho että mieli tuntuivat kevyemmiltä, vapautuneilta ja puhdistuneilta. Enpä ollut etukäteen tiennyt sitäkään.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Talviaamuna varis lensi pihan poikki


Elämässä on tällä hetkellä niin paljon tekemistä, että olisi kiire, jos antaisi olla, mutta minäpä laitan kiireelle hanttiin ja otan mieluummin löysin rantein. On kaiken maailman kokouksia, Talvivaara-raportteja, Äänetön kevät ja pitkiä päiviä koulussa. Kotiin lähtiessä ei ole enää pimeää. Kaupungin yllä oli tänään usvaa niin että näytti kuin ilma olisi jäässä ja minä ilmoittauduin läsnäoloretriittiin. Olen ollut loppuunmyydyillä joogafestareilla, tuntenut energiapulssien kulkevan lävitseni spiraalimeditaatiossa, pitänyt miniluennon seitanista, saanut sellaisen kyrillisistä aakkosista, ja aloittanut uudelleen astangan - voi miten ikävä sitä olikaan. Tehnyt yhden ja saanut kaksi hennatatuointia. Eikös sitä aina sanota, että jos annat jotain maailmalle, saat sen kaksinkertaisena takaisin? Merimies sanoo olevansa tuuliajolla kolmatta päivää, viikko venyy kuukaudeksi, saan kymmenen päivän välein kahden lauseen mittaisia sähköpostiviestejä, joissa aina lukee, että ehkä ensi viikolla. Alan tajuta, miksi putkimiehen vaimo ei ole mikään käsite. Olen kyllästynyt odottamaan.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Hiihtoretki


Ruissalossa oli tuulista ja kaunista viime vuoden lopulla ja minulla oli pari päivää auto lainassa kakkosvaiheen takia. Kun hämärä alkoi laskeutua, vein sukset ja sauvat autoon ja kävelin meren rannalle juomaan kupillisen termospullossa kuumana säilynyttä teetä. Vilutti, mutta olinhan jo kanniskellut sitä repussani hyvän tovin, joten pakko sitä oli ainakin maistaa. Sitten ajoin take-away kiinalaisen kautta kotiin.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sattumataidetta


Viikkotehtävä numero 2: kuvioita jäässä, yksinäinen nalle lumikinokseen hylätyn Ladan takapenkillä, hellan sytyttämisestä nokeentunut käsi. Olin koko viikon bongaillut ympäriltäni sattumataidetta, mutta pitkien koulupäivien, muutaman kokouksen (joista yhdestä jäin paitsi luotuani skype-tunnukset hyvissä ajoin eli viisi minuuttia ennen sen alkamista), yhden imurinhakuseikkailun bussilla Runosmäestä ja muiden kissanristiäisten lomassa en ole alkanut kanniskella vielä kameraakin mukanani - ja suurimmaksi osaksi se valoisa aika onkin kulunut siellä koulunpenkillä. Oon silti ihmeellisen täynnä energiaa ja motivaatiota, vihdoinkin kaikki kemian pänttäämiset ja muut pakollisuudet palkitaan niillä oikeasti mielenkiintoisilla kursseilla! On ympäristönsuojelua kehitysmaissa, ympäristötoksikologiaa ja ihmisen terveyttä.

Eilen sitten sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa ja vielä verhojen raosta sisään tunkeutuviin auringonsäteisiin, ihana lauantai. Kokkailin pinaatti-herkkusienispagettia ja lähdin iltapäiväkävelylle. Ja kyllä sitä sattumataidetta lähiympäristöstäkin löytyi! Illalla oli huippukiva leffailta parhaiden luokkakavereiden kanssa, katsottiin hilpeän härö Pom Poko sekä Big Fish ja syötiin paljon herkkuja. Ihanaa kun ei aina tarvitse juhlia ja mennä opiskelijabileisiin johonkin yökerhoon, jonka tanssimusa ei välttämättä ihan hirveästi itselleni kolahda, vaan voi viettää kivaa aikaa muutenkin.