maanantai 6. helmikuuta 2012

Valoja ja varjoja hangella


Kävin viikko sitten sunnuntaina kävelemässä ja kuvailemassa. Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi kun saan asua viiden minuutin matkan päässä noista maisemista! Saatan myös olla hieman (lue: paljon) kateellinen sille, joka asustaa tuossa ihanassa harmaassa talossa joen rannalla. Tuo sunnuntai oli jotenkin taianomainen päivä, kaikki vastaantulijat hymyilivät minulle ja minä hymyilin takaisin. Ehkä koska valo oli niin keväinen ja lumihanki kimalsi. Voi että!

Ennen sunnuntait olivat inhokkipäiviäni viikosta, mutta nykyään olen alkanut pitää niitä melkeinpä lempipäivinäni. On leppoisaa fiilistä ja aikaa käydä vaikka kyseisen kaltaisella kävelyllä. Olen myös ehkä vihdoinkin oppinut elämästä jotain muutakin. Että on ihan oikeasti tärkeää nukkua paljon, koska silloin saa hereilläoloajastakin paljon enemmän irti (nykyään alkaa kauhistuttaa, jos huomaan valvoneeni yhteenkintoista, siinä missä ennen oli harvinaista jos olin nukkumassa ennen puoltayötä, en tajua miten olen jaksanut), sekä laittamaan tarpeeksi paksusti vaatteita päälle kylminä päivinä. Sama se jos näyttääkin siperialaiselta mummolta, kuten tässä viimeaikoina on tullut tehtyä, mutta kylmä ei ole ollut!

Pssst, edelliseen postaukseen tuli toivottua vähemmän kuvatoiveita. Nyt kaikki laittamaan sinne edes yksi hassu toivomus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti