Tämän kuvan pöllin törkeästi naamakirjasta.
Ehkä pistän saunan mutta kiiruhda en suotta
onni lienee pian ohi
vai voisko tämä jatkua sen satakunta vuotta
saaressa on aina sunnuntai
--
Ruoho kasvakoot, villiintykööt horsmat
minä pidän poutaa
saaressa on aina sunnuntai
Toukokuussa juuri ennen reissuunlähtöä vietin viisi onnellista päivää Jungfruskärin saaressa. Oli valtavasti iloa, auringonpolttamia kasvoja, haravoita ja rakkoja, risukasoja ja puupöllejä, upottavaa mutaa, loputtomia huonoja juttuja, kesän kauneimpia auringonlaskuja, mehutaukoja, parit synttärit, jokailtainen puusauna, punkkikammoa, kipeitä jäseniä, viimeisen illan lettukestit ja enemmän naurua kuin varmaan ikinä. Oli fyysisesti aivan helkkarin rankkaa, mutta sielu lepäsi ja perinnemaisemaa pidettiin mallikkaasti kunnossa. Kotimatkalla istuin pienen moottoripaatin pöydällä ja sateisen harmaa Saaristomeri keinutti kaikki väsyneet matkustajat uneen. Oon varmaan ennenkin maininnut, että mulla on aika parhaat luokkakaverit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti