Chichicastenango

Sen koettelemuksien bussimatkan jälkeen päädyimme auringonlaskun aikaan Chichicastenangon suurempaan naapurikaupunkiin vielä korkeammalle vuoristoon. Siellä saimme odotella taas minibussikyytiä eteenpäin, kun meidän lisäksemme samoilla aikeilla oli liikenteessä bussikaupalla muitakin ihmisiä ja eritoten koulupukuista nuorisoa. Busseja kaartoi vartin välein kulman takaa erääseen tiettyyn kadunkohtaan, jota ei ilman sitä ihmismäärää mitenkään olisi voinut erehtyä luulemaan bussipysäkiksi. Ja kun se minibussi vihdoin tuli, ihmiset juoksivat, tuuppivat, tönivät ja tunkivat päästäkseen juuri siihen nimenomaiseen autoon ja nopeasti kotiin. Me toljotettiin suut auki sitä tunkemisen taitoa ja päätettiin odottaa, vaikka oli jo pimeää. Loppujen lopuksi käytettiin vaan raa'asti samaa tekniikkaa ja puolen tunnin jälkeen saavuttiin markkinoistaan tunnettuun Chichicastenangoon huomataksemme jälleen kerran, ettemme löydä kaupungista yhtäkään auki olevaa ravintolaa. Onneksi kauppa oli auki, ja päädyttiin sytyttämään mukana kanniskellut lämpötuikut ja pitämään piknikkiä kiviseinäisessä jääkylmässä huoneessaamme paksujen täkkien alla.

Chichi oli tunnelmallinen pikku kaupunki täynnä aivan uskomattoman kauniita ihmisiä. Mayat ovat niin ihanan näköisiä pyöreine kasvoineen ja perinteisine vaatteineen. Bongattiin jopa neljä miestä perinteisissä asuissa! Gringoja nähtiin vain yksi koko kolmen päivän aikana, hänkin oli tuolla tekemässä jotakin tutkimusta. Hautausmaalla haudat loistivat sateenkaaren väreissä, kirkon portailla uhrattiin sulassa sovussa intiaanijumalille, ja kukkulalta mäntymetsiköstä löytyi muistaakseni hedelmällisyysjumalan alttari joka oli saanut vierelleen ristin. Teki kyllä todella hyvää päästä pitkästä aikaa metsikköön, joka muistutti suomalaista männikköä. Joku oli uhrannut jumalalle omenia ja pullollisen cocacolaa, avannut korkinkin jotta jumala pystyisi juomaan helpommin. Vanha sympaattinen mummo tuli kauppaamaan meille jotain pikkuesineitä, ja koska hän oli meidän takia jaksanut rankan nousun kukkulalle, ei kehdattu olla ostamatta edes mustaa kivistä sammakkopilliä, joka käy suitsuketelineestä. Ostettiin torilta mansikoita ja pari hienoa matkamuistonaamiota. Joku pikkupoika yritti myös väkisin kaupata meille jotain huiluntapaista, ja roikkui vaikka miten pitkään hihassa mankuen ostamaan sitä, vaikka kuinka sanottiin ettei haluta. Hermostuin ja irvistin sille pojalle, ja hetken päästä hänen luovutettuaan alkoi kuitenkin kaduttaa se irvistys, kun näin miten hän talutti vielä pienempää ja likaista sisartaan kädestä jonnekin.