Näiden kuvien katselu vetää mut nyt aivan sanattomaksi, sillä tahtoisin tuonne niin paljon takaisin. Tai lähinnä jonnekin, jossa voisin kokea samanlaisia uskomattomia hetkiä veden pinnan alla. Oikeastaan tahtoisin vain sinne pinnan alle, niin että yläpuolellani olisi viisitoista metriä silkkaa rauhaa, tyyneyttä ja hiljaisuutta.
Utila, yksi Bahía-saarista, oli pieni sukellusparatiisi jossa oli vain pari kapeaa valkohiekkaista rantaa ja pari kapeaa valkohiekkaista tietä, joita turistit ja paikalliset rullasivat golf-kärryillä, sillä saarella ei ollut normaalikokoisia autoja. Ainoassa kunnon kylässä East Harbourissa oli paljon kauniita puutaloja, joista jotkut olivat yllättävän vanhoja.
Aluksi pelkäsin haukanneeni nyt vähän liian ison palasen kerralla sen sukeltamisen kanssa. Minä nimittäin meinasin aluksi saada hepulin jo pelkästä snorklaamisesta, kesti vaikka kuinka kauan uskaltautua vetämään henkeä veden alla ja samalla uimaan räpylöiden kanssa. Hengitin ilmeisesti ihan väärin, koska hetken päästä kaikkia raajoja alkoi pistellä ja ajattelin että pyörryn varmaan kohta. Uin myöhemmin katselemaan erästä tukkia, jonka alla pönötti merisiili, ja sitten jokin kelta-mustaraidallinen kala hieman liikahti ja panikoin sen takia niin että olin varma että hukun räpylöineni siihen. Sen episodin jälkeen oli kuitenkin aika voittajaolo, koska olin joka tapauksessa selvinnyt hengissä.
Odoteltiin pari päivää open water -sukelluskurssimme alkamista, joten ehdimme tutkia Utilan melko perusteellisesti - tai sen pienen osan siitä, joka ei ollut mangrovesuota. Yritimme löytää jonkin kukkulan merirosvoluolineen (joissa mm. se rommipullon etiketistä tuttu Henry Morgan oli aikoinaan majaillut!), mutta päädyimme vain löytämään kauniin niityn ja metsätieltä koralleja. Olikohan saari vanha merestä noussut riutta, vai oliko joku roudannut kuolleita koralleja tien kovikkeeksi kivien sijasta? Toivottavasti ei ainakaan eläviä suoraan riutasta! Tuntui vähän hullulta ajatella, että kävelenpäs tässä kuolleiden eläinten päällä.
Miten ihmeessä selvisit sukeltaessa, jos panikoiduit jo snorklatessa? Tai siis, lähinnä mietin, kun itsellä samaa ongelmaa :D Mies suoritti viime talvena Thaikuissa dive masterin ja roikkui 2kk joka päivä sukelluskoululla, mä tyydyin vaan rannalta katteluun.. Kävin toki välillä snorklaamassa, se on ihan kivaa puuhaa, vaikka syvä vesi vähän pelottaakin. Mutta en sitten millään saanut aikaseksi mentyä sille open water-kurssille, vaikka kaikki mua yritti hirveesti taivutella.. Lupasin kyllä, että ens kerralla kun lähden samaan paikkaan, suoritan sen perhanan kurssin.. Pelottaa vaan ne kaikki laitteet ja että hukun sinne veden alle jos jotain menee pieleen :D
VastaaPoistaMulla ei niinkään ollu se syvä vesi kammon kohteena vaan nimenomaan se hengittäminen veden alla. Mut siis olin tietty aluks ihan itku kurkussa jo kun piti päästää maskin sisään vettä pelkkä naama vedessä ja tais siinä ihan se porukin päästä. :D Mut se eka harkkasukellus muutamaan metriin tekemään niitä kaikenmaailman maskintyhjennys- ja muita temppuja tuli jotenki niin äkkiä et en ees ehtiny ajatella mitään, ku olin kuvitellu et se on vasta seuraavana päivänä :D Jouduin kyllä nousemaan sieltä pari kertaa pintaan hengittelemään ja kysymään että mitäs tässä nyt pitikään tehdä kun tuli kauhea hätä ja hoin vaan itelleni että hengitä, hengitä, hengitä enkä kuunnellu sitä opettajaa ollenkaan. Mut seuraavalla kerralla olin ilmeisesti jo onnistunu totuttelemaan siihen kun pystyin jo nauttimaan ja ottamaan rennosti. Että rohkeesti kurssille vaan, kyllä sukeltamiseen kaikki tottuu, jotkut vaan vähän hitaammin! :)
PoistaOi Utila!!! Ei hitto, mäkin kävin sukelluskurssin tuolla, tai itseasiassa jossain pienemmällä saarella, minne mentiin veneellä siinä lähellä. Kävittekö siellä maailman-upeimassa paikassa missä oli rakennettu lasista ja pullonkorkeist, kivistä ja ties mistä se valtava kompleksi? Vietettiin siellä varmaan pari tuntia vaan ihmetellen, se oli niin hieno. Siis ihan aika siinä sataman lähellä jonky ravintolan takapihalla niinsanotusti. Kamala, kun tulee ikävä paikkoja ja sukeltamista, kun lukee näitä juttuja !
VastaaPoistaOhhoh, hauskaa! :--D Meidän se sukellusohjaaja sanoi, että jooo kyllä täällä joskus vuosi sitten taisi yksi suomalainen käydä. Ei oo täältäpäin hirveesti tonne tunkua! Tulee kyllä itelläkin ikävä, oli tarkoituksena liittyä heti täällä kotonakin sukellusseuraan mutta luulen että se menee ens kevääseen.
PoistaMä en kyllä huomannut mitään tommosta paikkaa eikä kukaan muukaan semmosesta puhunut :o että oliskohan se jo purettu sitten, en tiedä. Koitettiin kyllä tarkasti tutkiskella kaikki tutkimisen arvoinen!