Korkealta näkee kauas

Juoksin tänään Hirvensalon saareen ja päätin kiivetä laskettelukeskuksen rinteen huipulle. Ehkä etsin sieltä alitajuisesti jotain uutta perspektiiviä asioihin. Tuntuu, että minulla on menossa jokin kummallinen henkilökohtainen kriisi. Ihan kuin odottaisin jotain suurta elämänmuutosta tapahtuvaksi, vaikka minulle ei ole ollenkaan selvää, mikä se voisi olla. Olen levoton ja välillä ahdistunutkin, enkä usein tunnista omaa käytöstäni. Samaan aikaan olen silti myös paljon iloisempi. Olen alkanut puhua hirveän paljon, nauraa kovempaa kuin ennen, purkaa energiaa muuttuneilla tavoilla. Näen outoja unia, ajatuksissa pyörii asia, jota mieluummin en ajattelisi. Se turvallinen kuva, joka minulla on ollut siitä, millaista haluaisin elämäni olevan, on jostain syystä muuttunut sekavaksi ja osittain myös kadonnut. Eipä tässä silti muu auta kuin lopettaa liika asioiden vatvominen, elää elämää niin kuin parhaalta tuntuu ja ajatella, että kaikki tulee kyllä lopulta selviämään ja menemään juuri niin kuin sen on tarkoituskin mennä.

Siellä laskettelurinteen kellanharmaalla ja mutaisella huipulla hiipuva, hämärä päivä oli kääntymässä illaksi, kuoritakin pintaan kerääntyivät tihkusateen jäljet. Sumu peitti alleen meren ja kaupungin valot. Rinne kasvoi kuolevaa heinää, missään ei näkynyt ristin sielua. Paikassa oli tähän aikaan vuodesta, ennen lumien tuloa, jotain hyvin rappioromanttista. Kotimatkalla huomasin pajunkissat, ja mietin, ovatko ne aina puhjenneet myös marraskuussa. Muistin kiinnittäneeni niihin myöhäissyksyllä huomiota ensi kerran viisi vuotta sitten. Kameran olin jättänyt kotiin, mutta aloin pohtimaan niitä kaikkia isoja ja pieniä huippuja, joille olen elämässäni kavunnut. Suurin osa niistä on sattuneista syistä ollut ulkomailla, mutta on niitä löytynyt muutamia arjestakin. Huomasin pitäväni huipuista, niiden saavuttamisesta ja näköaloista, jotka niiltä aukeavat. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan mene pidemmälle, etten vaikka kehitä pakkomiellettä Mt Everestille kiipeämisestä. Tässä osa huippukokoelmaani:

 Kreeta

 Jokin pohjoissatakuntalainen laskettelupaikka, jonka nimeä en vain saa päähäni

 Arambol, Intia

Rishikesh, Intia

Udhagamandalam eli Ootacamund eli Ooty, Intia

 Mysore, Intia

 Patnem, Intia

 Tähtitorninmäki, Turku

Koroistenniemi, Turku (tämä on kyllä huippujen joukossa tosi pieni, mutta tärkeä).