Viimeiset seikkailut Amerikan mantereella

Rivas

Lähdettiin aikaisin aamulla Granadasta, jotta ehdittäisiin mahdollisimman pitkälle ennen pimeän tuloa ja bussiliikenteen loppumista. Taas piti suorittaa bussin vaihto Rivasissa. Oli vähän semmoinen fiilis, että taas täällä. Olihan se jo kolmas kerta. Syötiin desayuno típico vegetarianot, mua nauratti valokuvausstudio Lenin Guevara. On siinäkin taas annettu nimi lapselle. Koulubussimatka rajalle jäi viimeiseksi tältä erää, näkymät bussin punaisesta ikkunasta olivat sellaiset, kuin ne melkein jokapuolella Nicaraguaa olivat - savannimaista aukeaa maisemaa, jonka horisontissa siintävät vaihtuvat kartionmalliset tulivuoret.

Costa Rica

Meillä oli kovasti tarkoitus ehtiä käymään pilvimetsässä. Bussimatkustamisen hitaus ja vuorojen harvuus kuitenkin yllätti (vaikka olisihan se pitänyt arvata) ja kaiken kukkuraksi elettiin molemmat siinä uskossa, että meidän lento lähtisi parin päivän päästä aamulla, vaikka se lähtikin oikeasti vasta myöhään iltapäivällä. Oltiin kumminkin tultu jo laidunnummien (entisten sademetsien) ympäröimään Tilarániin asti, ja jumahdettiinkin yöksi sinne. Syötiin kiinalaista ja nukuttiin oikein hienossa hotellissa, jonka aulassa oli suihkulähde ja jonka hinnasta saatiin tingittyä yli puolet pois ja loppujen lopuksi saatiin huone 20 dollarilla. Aamulla päätettiin lähteä takaisin samaa reittiä mitä oltiin tultu, ettei vain myöhästyttäisi siltä lennolta. Oli kamalaa nähdä, miten paljon Costa Ricassa oikeasti onkaan niitä sademetsiä laitettu matalaksi, ja vain sen takia että saadaan lisää lähestulkoon paljasta laidunmaata lihakarjalle. Vaikka sitä kuinka pidetäänkin kansallispuistojen maana ja yhtenä maailman vihreimmistä maista, niin aika helposti siellä Mastatalin lähelläkin tuntui lupia kansallispuistoalueella tapahtuviin hakkuisiin irtoavan.

 Alajuela

Alajuela sijaitsi lähimpänä lentokenttää ja haluttiin mennä mieluummin sinne kuin jo nähtyyn pääkaupunki San Joséen. Se oli kuitenkin rutkasti tylsempi ja keskiluokkaisempi paikka keskuspuistossa istuskelevine lihavine ihmisineen. Viinakaupassa, josta ostettiin viimeinen tuliaisrommipullo, oli suloinen hassu kissanpentu, joka putosi kirjapinon päältä. Alajuelassa koettiin myöskin reissun viimeiset ruokakiukut normaalien ruokaravintoloiden puutteessa, jälleen kerran. Meidät heitettiin myös baarista ulos, koska meillä ei ollut näyttää papereita! Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kukaan niitä tuolla kyseli, ja sekin tapahtui vasta sen jälkeen, kun meillä oli jo ne kaljapullot kädessä. Kaatoivat sentään ne kaljat meille mukaan muovituoppeihin. Siinä vaiheessa kun huomattiin lentoaikataulun oikea laita, alkoi harmittaa ihan vietävästi se pilvimetsänkin väliinjääminen. Kyllä tuntui hyvältä päästä vihdoin ja viimein lähtemään kohti Eurooppaa ja Madridia.