Krooninen mummo

Näissä kuvissa keikkuu se viime postauksen sinivalkoraidallinen mummohame, ihan vain Lenskun pyynnöstä, toivottavasti tämä nyt sammutti uteliaisuutesi kyseistä hamosta koskien! Adoptoin itselleni kuolinpesästä myös somat jokasään mummomallia olevat nilkkurit, sekä haalistuneen vihreät pitsiverhot, jotka pitäisi käsitellä valkaisuaineella ennen käyttöönottoa. Niin ja kasan lankakeriä ja puikkoja. Kummallinen pötkylä taas esittää koulussa tarpeeseen tulevaa keskittymistyökalua, siitä valmistuu kohta superpitkä kaulaliina.
Tunnustettava se kai on, olen krooninen mummo jo tässä iässä. Sille määritelmälle naurettiin vedet silmissä jonkun väsyneen koulupäivän päätteeksi kuuden aikaan illalla.

Tässä kuitenkin ennen ysäriteemaisiin tupareihin lähtöä kuvattua todistusaineistoa siitä, että mullakin on vielä toivoa (näytänhän melkein muodikkaalta iskän vanhat farkkushortsit napaan asti kiskottuina, modifioidussa flanellipaidassa ja klemmarilla kiinnitetyssä kuristuskaulakorussa):

Ja oli kyllä hauskat juhlat, vaikka se Bohemian rhapsodyn karaokeversio taisikin mennä hieman överiksi huolimatta siitä, että mulla on tipaton puolivuotinen menossa. Yllättävän hilpeäksi sitä näköjään tulee ihan jo seurankin vaikutuksesta, ha haa.