Matkanvarsi ja määränpää

Kyllähän nyt aina parin kuukauden välein pieni roadtrip on paikallaan. Varsinkin jos sattuu olemaan itsenäisyyspäivä. Onhan tämä pohjoinen kotimaakin täynnä ihmeitä, jotka vain odottavat jotakuta löytämään ja huomaamaan ne. Ei sitä kovin kauaksi kotikulmilta tarvitse lähteä, kun ilmassa on jo suuren seikkailun tuntua. Me otimme Lenskun ja Kassun kanssa volkkarin alle, laitoimme toppahousut jalkaan, lisäsimme stereoihin volyymia ja suuntasimme elämysmatkamme Pohjois-Pohjanmaan maaseudulle, pikkuiseen puoliksi autioituneeseen kaivoskylään. Tällä kertaa ei sentään ruvettu kokkaamaan ulkosalla tai nukkumaan autossa, vaan saatiin lusikoida aamupalaksi mummun keittämää kaurapuuroa. Siinä on kyllä hieno ihminen, jolta löytyy viisautta nähdä asiat lähestulkoon kaikilta kanteilta, sekä ymmärrystä ja huumoria vähän joka suuntaan.

Aina sanotaan, että tärkeää ei ole päämäärä, vaan itse matka, ja se on kyllä aivan totta. Matkanvarsi olikin paljon mielenkiintoisempi pitkine ja lumisine metsäautotiekilometreineen, utopististä valoa taivaalle loistavine kasvihuoneineen, paikoilleen lahoavine maalaistaloineen ja huoltoasemien pöydissä kahvia ryystävine äijäkerhoineen.