Turku - Ljubljana

Terveisiä Turun-junasta! Palattiin reissusta tänään lautalla Tallinnasta tänne Suomen puolelle ja nyt olen matkalla kotiin. Väsyttää ihan pirusti, mutta olo on onnellinen niin mahtavista koetuista hetkistä kuin myös siitä, että nyt saa levätä. Rankkaa puuhaa tuo ympäriinsä liftaaminen, varsinkin vähäisillä yöunilla. Meillä oli suunnitelmana liftata Adrianmeren rannalle niin nopeasti kuin suinkin ja tulla hitaasti takaisin pohjoiseen. Matkalla etelään ei hirveästi tullut valokuvattua, joten ekat kuvat on vasta Puolasta, Slovakian ja Itävallan rajalta sekä Ljubljanasta.


Reissu tiivistettynä:

29 päivää
11 maata
6500 kilometriä
65 autokyytiä
n. 280 euroa (joista jo 68 kotimaan-Tallinnan-transportaatioon!)
lukemattomasti ihania ihmisiä
ja muutama ei-niin-ihana

22 yötä sohvasurffausta
2 yötä muuta kautta paikallisten kotona
2 yötä teltassa
2 yötä hostellissa
1 yö rekassa


Tiellä tapahtui tietysti vaikka ja mitä. Startattiin varhain maanantaiaamuna kolealta ja harmaalta Tampereelta, seilattiin Tallinnaan tarjousristeilylipuilla, otettiin se sama bussi numero 18, jolla joskus tulin koulusta kotiin, Laagrin päätepysäkille saakka ja nostettiin liftikyltti sekä peukku. Saatiin ensimmäinen kyyti virolaiselta rekkakuskilta, heilutettiin ikkunasta liftaripojalle joka oli tullut samalla laivalla mutta oli matkalla Berliiniin. Vietettiin ensimmäinen yö latvialaisessa pikkukylässä erään sohvasurffaajatytön äidin hoivissa (ilman että tyttö itse edes oli kotona), kun oltiin ensin kävelty kolme kilometriä hiekkatietä huonossa kunnossa olevien mummonmökkien, kanojen ja haukkuvien koirien ohi, bongailtu kattohaikaroita kahlattu nilkkoihin asti mudassa. Se äiti oli kyllä aivan ihana tapaus, ruokki meidät varta vasten ostamillaan pöperöillä ja lämmitti meille saunankin, vaikka erehdyinkin törppönä luulemaan jotain remontissa olevaa lämmityssysteemiä latvialaiseksi saunaksi.

Seuraavana iltana oltiinkin onnekkaasti jo Varsovassa, joka osoittautui liftauksen kannalta oikein kunnon jumikaupungiksi, josta kesti tuntikausia päästä ulos. Apua saatiin kuitenkin vähän yllättävältä taholta, kun joku paikallinen ja vähän hullu kadunmies seurasi meitä, hyppelehti keskellä tietä, osoitteli autoja taskulampulla ja ihme kyllä hankkikin meille kyydin venäläisiltä pojilta, jotka nimittelivät meitä "angliski kurviksi" mutta hyvästelivät käsisuudelmin. Yö vietettiin rekassa jossain Krakovan laitamilla huoltoaseman pihassa rekkakuskin nukkuessa yläsängyssä ja meidän jakaessa kapeahkon mutta ihan kelvon alasängyn. Samaiseen rekkaan unohdin myös kännykkäni seuraavana päivänä. Oltiin muutenkin silloin hieman epäonnisia kun jumitettiin Puolan etelärajalla kauan aikaa, jouduttiin syömään pullanmakuista leipää ja liftaamaan heijastinten kera, pimeän jo laskeuduttua Slovakiassa yrittäessämme päästä Bratislavaan. Slovakia oli muuten ihan älyttömän kaunis, varsinkin pohjoisosan vuoristoinen seutu. Tuijotin ikkunasta suu auki jotain vuoren huipulle hylättyä linnanrauniota. Lopulta hyväsydäminen poikajoukkio "Hitler boy" ja kumppanit poimivat meidät tienposkesta ja ajoivat (hullun lujaa) pikkukaupunkiinsa Belusaan, tarjosivat meille huoltoasemapatongit ja 4 litraa kokista (joista puolet piilotettuna meidän ruokakassiin, joka muuten alkureissusta painoi kuin synti ja oli täynnä dyykattuja vanukkaita, viilejä, säilykehedelmiä, pussimuusia, pussikeittoja ja muuta mukavan pulsua) ja järjestivät halvan yösijan bonsaipuutaiteilijan hostellista. Odoteltiin jossain random toimistossa hostellin järjestymistä, ja täytyy myöntää että vähän kyllä jännitti ja nauratti se tilanne. Yksi näistä pojista heitti meidät myös eteenpäin seuraavana päivänä, kun oltiin ensin saatu ruokaa jossain Bratislavan ihanalla tavalla kämäisessä ja vähän likaisessa lähiöruokalassa ja tehty kiertoajelu, johon sisältyi mm. paikallinen vankila sekä leijonatarha.

Itävallassa piipahdettuamme ja kalliista hinnoista järkytyttyämme löydettiin itsemme illansuussa Ljubljanasta, jonne päätettiin intuition johdattamana mennä tsekkiläisen kuskipariskunnan mukana, vaikka meillä olisi ollut sohvapaikka Grazissa. Tän pariskunnan kavereilla oli dj-keikka vaihtoehtokuppila Prulcekissä, jossa mekin sitten tanssittiin pikkutunneille asti ja kaikki olivat hirveän kiinnostuneita meidän retkestä, joten juteltiin varmaan kaikkien baarin ihmisten kanssa. Oli loistava ilta. Ljubljana oli muutenkin tosi ihana ja kaunis kaupunki (varsinkin pääkaupungiksi!), eikä yhden yön mittainen visiitti kyllä oikein riittänyt, joten sinne tulee varmasti joskus palattua. Etenkin ränsistyneet, eriväriset talot, puistonpenkillä istuskelijat, kaupungin kasvillisuus ja turkoosin joen varsi viehättivät kovasti.