Päästiin yhdellä ainoalla kyydillä yli 500 kilometriä suoraan Budapestin laitamille, josta saatiin myös melkein välittömästi kyyti Budapestin keskustaan joltain papparaiselta. Lähdettiin etsimään wifillistä kahvilaa ihan vaan jostain suunnasta, ja ihmeteltiin, että miten nämä kaikki ihmiset pyörivät täällä ympäripäissään keskellä maanantai-iltapäivää. Suunnistettiin johonkin paikalliseen räkälään koska muitakaan ei ollut tarjolla ja yritettiin alkaa selvittelemään, ollaanko saatu yöpaikka. Pöydän toisella puolella istuva mummo elehti kuitenkin hyvin pelästyneenä, että älkää nyt herranjumala sitä tietokonetta kaivako esiin! Myös Lenskun vanha kännykkä oli hänen mielestään varastamisen arvoista tavaraa... Toisaalta alkoi kuumottamaan, että onko täällä nyt oikeasti muka noin vaarallista, olis vaan pitänyt jäädä sinne leppoisalle Balkanille, ja toisaalta jostain kumpusi järjetön ketutus, että kai sitä nyt omia tavaroitaan saa käyttää aivan missä haluaa. Paineltiin sitten tältä rähjäisemmältä seudulta takaisin pääkadun varteen ja saatiin treffit sovittua meidän lähes täydellistä suomea puhuvan unkarilaisen hostin kanssa. Englannin puhuminen kaikille muille kuin matkatoverille oli kyllä jäänyt pahasti päälle ja sitä tuli vahingossa puhuttua vähän väliä. Nämä kaikki kuvat on vasta seuraavalta päivältä, kun lähdettiin tutkimaan kaupunkia aamuvarhaisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti