Ne olivat maagisimmat juhannusjuhlat kaikista tähän saakka kokemistani. Ilmassa väreili latvialaista taikaa ja tunnelmaan upotessa unohti kokonaan elävänsä 2010-lukua. Kaikki oli perinteistä ruuasta ja juomasta lauluihin, piirileikkeihin, tansseihin, tuliin ja juhannustaikoihin. Väkeä oli vauvasta vaariin, miehillä oli päätä koristamassa tammenlehtiseppeleet ja naisilla kukkaseppeleet (omani oli lievästi sanottuna villihkö, mutta opin sentään vihdoin sitomaan seppeleitä!), oli kansallispukuja, palmikoita, pirtanauhoja ja pitkiä hameenhelmoja niilläkin, joilla ei ollut kansallispukua. Kävin meressä uimassa, lauloin parhaani mukaan mukana latvialaisia piirileikkilauluja, tanssin kengät märiksi ukkoskuurossa kastuneessa ruohikossa ja maistoin juhannusta varten tehtyä perinteistä kotikaljaa sekä kuminalla maustettua juhannusjuustoa. Auringon laskiessa vaelsimme meren rannalle ja sytytimme vaaleanpunaisessa valossa pienen juhannustulen sekä soihdut symboloimaan aurinkoa vuoden lyhyimmän yön ajaksi. Samalla laulettiin myös surullisenkuuloista, auringosta kertovaa laulua. Pimeän laskeutuessa kävelimme soihtukulkueena takaisin juhlapaikalle jatkamaan piiri- ja tanssileikkejä kokon ympärillä. Tuo viimeisen kuvan vanha mies taisi myös lukea jonkinlaista julistustakin, tai ties mitä taikoja tuohon paperiin on kirjoitettu. Juhlat olisivat jatkuneet bändin ja dj:n säestäminä aamuun asti, mutta väsymys veti pidemmän korren. Juhannustaian tein suomalaiseen tyyliin laittamalla kukkaseppeleeni tyynyn alle. Latvialaiset kuulemma heittävät ne puunoksaan, ja se, kuinka monta kertaa joutuu yrittämään, kertoo kuinka monen vuoden päästä menee naimisiin. Kuulemma toinen suosittu juhannus"taika" on, että parit lähtevät juhannusjuhlista metsään etsimään ilmeisesti naimaonnea tuovia saniaisenkukkia, ja kun eivät tietenkään sellaisia löydä, ottavat kuulemma onnensa omiin käsiinsä ja ovat yhdeksän kuukauden päästä tosi onnellisia. Heh.
Ennen itse juhannusjuhlaa osallistuin samassa paikassa pidetyille projektimme järjestämille ruokofestivaaleille, jotka pitivät sisällään kaikenmoista puimuri- ja pellettikonenäyttelystä erilaisiin käsityöpajoihin ja kattamisnäytökseen. Itse väkersin aika onnistuneen tuulikellon kesällä leikatuista ja kuivatuista ruo'onkorsista (niin niistä tulee kovia ja bambumaisia), ja sain lahjaksi ruokopillin sekä pussillisen suolakaloja latvialaiselta kasvissyöjäpariskunnalta, "jotta mullakin olisi ollut siellä jotain, mitä voin syödä". Eipä sitä ollutkaan tullut kuin koko viikko syötyä kolmen ruokalajin aterioita kolme kertaa päivässä. Latvialaiset tosiaan huolehtii siitä, ettei heidän vierailleen varmasti jää nälkä! Kiikutin ne suolakalat myöhemmin muiden nyyttäriruokien ja -juomien viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti