Ajettiin bussilla ja jatkettiin jalan Varhostin näkötorniin, jossa katsoin parhaaksi olla menemättä korkeimpaan kerrokseen. Kiivettiin matkalla kolmelle muullekin kukkulalle. Lounastettiin tornin juurella. Maisemat, metsät ja niityt olivat järisyttävän kauniita. Viidentoista kilometrin patikoinnin jälkeen ja Ústín laitamille palattuamme nautittiin tuopilliset hospodassa ja vierailtiin oppaamme englantia puhumattoman äidin luona. Hän tarjosi meille kahvia ja suklaakonvehteja ja näytti valokuvia perhealbumista.
Taas vau! Ihania kuvia. Huh miten korkealla olette hiippailleet, apua mä en pystyisi. Ja pakko kyllä sanoa sinun kauneudestasi, miten silmiä hymyilyttävää se on! Ja sun takut! Miten ne näyttää noin hyvältä?
VastaaPoistaVoi sinua, kiitos hirveesti c: ei tuolla kukkulan laella edes tuntunut niin hirveän korkealta, paitsi tornissa! Täällä on niin upea luonto että siitä on helppo saada hyviä kuvia. :)
PoistaOikeesti mä lopetan kohta tän blogin lukemisen kun en kestä miten upeissa maisemissa oot ollut pyörimässä! :D Pieni kateus alkaa iskeä ;)
VastaaPoistaNoh! :D Löytyyhän niitä Suomestakin, että eikun vaikka Kolille siitä! Ja kukas se olikaan jonnekin Jordaniaan menossa! :D
PoistaVoi että, en kestä, miten ihania kuvia! Vau noita maisemiii! Sit nolo kysymys: miten sä yleensä käsittelet sun kuvat? Niissä on niin ihanat lämpimät mut samalla arktiset värit :D
VastaaPoistaHurjasti kiitoksia! Eipä oo kukaan ennen tota kysynytkään! Mut mä käytän semmosta ohjelmaa ku Photoscape ja yleensä muokkaan sillä ainakin värikäyriä, värien syvyyttä ja sit itse värisävyjä.. Riippuu niin paljon kuvasta mitä sille teen että vähän vaikeeta vastata tiivistetysti :D
PoistaOkei, kiitos. :) Oli pakko kysästä, et jos sulla on joku lempparikikka takataskussa. Hienoja tuloksia joka tapauksessa, me gusta!
Poista