Juna suorastaan mateli Brnosta Budweisiin. Oman loossin löydyttyä kiskojen kolinassa oli hyvä torkkua. Perillä oltiin illalla ja suunnistettiin hiljaisen kaupungin läpi meidän hostien luo. He olivat aivan ihania ja veivät meidät seuraavana päivänä patikoimaan läheisen Klet-vuoren laelle. Pienten kylien läpi, jokien varsia ja metsäpolkuja tallatessa mieli lepäsi, välillä pysähdyttiin ihmettelemään miniatyyrikylää, juomaan teetä ja ottamaan slaavien tyyliin yrttiviinahuikkaa lämmikkeeksi. Huipulla oli tietysti mahtava fiilis, vaikka maankamaralla ei juuri maisemia puiden takaa näkynyt. Evästettiin patikoijia ja kaapelihissillä maisemia katselemaan tulleita palvelevassa ravintolassa, josta sai tavattoman hyviä perunapannukakkuja hapankaalilla sekä olutta, jota ei saa mistään muualta. Lounaan jälkeen noustiin ylös torniin. Pilviverho alapuolellamme peitti alleen laaksot, kaukana eteläisessä horisontissa piirtyivät Alppien terävät kärjet vasten taivasta. Alpit! Näin ne ensimmäistä kertaa ikinä ja jokin niissä alkoi heti vetää puoleensa. Jatkettiin kaksin vielä vajaan kymmenen kilometrin päähän Český Krumloviin, josta lisää myöhemmin.
Budweis oli yhtä kaunis kuin ympäröivä luontokin! Varsinkin vanhankaupungin sokkeloiset kujat, värikkäät talot, söpöt putiikit, kahvilat ja pulut hymyilyttivät sateisesta säästä huolimatta. Ja siitä, että kaupungin päänähtävyys eli Budweiserin olutpanimo oli maanantain kunniaksi kiinni (samoin kuin prinsessalinna, jota käytiin kuitenkin tutkimassa ulkopuolelta - siitäkin lisää omassa postauksessaan). Käytiin ostamassa konditoriasta pari parhaiksi kehuttua paikallista herkkua ja kökötettiin rinkan sadesuojan päällä märällä puistonpenkillä syömässä niitä. Illalla junailtiin takaisin pohjoiseen. Eteläisen Tsekin kaupungeissa vaikutti muuten olevan eläväisempi pyöräilykulttuuri kuin vaikkapa kukkulaisessa Ústíssa, missä ei juuri pyöräilijöitä näkynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti