Kotikulmilla Lissabonissa

Tällaisilla hoodseilla punkkailen viikot. Asuinalueeni nimi on Lapa, ja olen kuullut että se olisi Lissabonin hienoimpia alueita, naapurustossa on mm. paljon suurlähetystöjä. Hienoudesta en välttämättä ole samaa mieltä, joka paikka kun on vähän rempsallaan, ruosteessa ja homeessa ja kadut on täynnä ylipursuvia roskiksia ja viemärinhajua, mutta musta se kuitenkin vaan luo Lapaan oman viehätyksensä, niin kuin muihinkin Lissabonin vanhempiin kaupunginosiin. Ja onhan niitä hyväkuntoisiakin taloja ripoteltu joukkoon, enkä ole juuri törmännyt pelottaviin tyyppeihin. Eipä noita mukulakivien ja asfaltin tilkkutäkeillä päällystettyjä kapeita, jyrkkiä katuja ja söpöjä pastellinsävyisiä taloja voi olla rakastamatta. Nuo ihmisten ikkunoidensa alle kiinnittämät pyykkinarut varsinkin kiinnittävät aina mun huomion. Yksi päivä huomasin huvituksekseni, että naapuri oli pessyt koko koneellisen tismalleen samanlaisia, mustia pikeepaitoja. Ilmeisesti oli löytänyt oman tyylinsä.

Tuo ylläolevan kuvan keskimmäinen ikkuna on mun, tykkään pitää sitä auki kun olen kotosalla. Kadun häly ja naapuritalojen äänet tekee ihan oman tunnelmansa ja pieni huone tuntuu tilavammalta (ja tietysti tuulettuu). Yksi ilta katselin siitä, kun alla kadulla oli poliisi selvittämässä jotain. Joku oli parkkeerannut autonsa naapurin brasilialaisten oven eteen. Seuraavana päivänä ovessa oli lappu, jossa luki: jos pidät autostasi, et pysäköi sitä oveni eteen. Siinä oli ollut jo aiemmin toinen lappu, jossa oli teksti: jos jätät autosi oveni eteen, minulla on kaksi vaihtoehtoa: hinautan sen pois, tai sitten kävelen talooni autosi päältä. :---D

Alla taas on kuva ulko-ovesta. Voisi joku päivä kuvata kämppää myös sisältä ja takapihalta. Kämppikset muuttivat kaikki kesäkuun lopussa pois. Olin suoraansanottuna helpottunut. Ilmapiiri talossa oli kireähkö ja välttelin asuintovereideni kohtaamista, psyykkasin itseäni ajattelemalla, että asun hostellissa. Nyt mulla on yksi uusi kämppis, joka on mukava ja puhuu jopa englantia, toisin kuin ne edelliset.

Asun yhden kukkulan rinteellä niistä seitsemästä, kujan päässä siintää Tejo-joki. Joistain kohdin on paremmatkin näkymät kaukaiselle vastarannalle. Joen rannassa tällä puolen on kontti- ja venesatamia.

Tässä taas kuvia eräältä illalta, kun harhailtiin kaupungissa mun töiden jälkeen. Ihan työpaikan lähellä, hektisen kadun varella on pari hylättyä, jättimäisin ja törkeän upein maalauksin koristeltua taloa, joita ihastelen joka päivä. Sisätiloja tutkimaan ei tiilillä täytetyistä ikkunoista ole mitään asiaa.

Lissabonin sydämessä ollaan: Marques de Pombalin patsas. Kuljen tästäkin päivittäin. Nyt tuolla takana pilkottavassa puistossa on iso jalkapalloscreeni ja aikamoinen festaritunnelma pelien aikaan. Kävin paikalla ihmettelemässä, kun Portugali pelasi kisojen viimeisen pelinsä, mutta suihkin aika äkkiä tieheni, kun jalkapallofanien tungoksessa tuli niin klaustrofobinen olo. Yritin kuitenkin kotimatkalla kuikkia joka kahvilan telkkarista maalitilannetta ja huomasin, että kadut oli lähes autiot, kun kaikki istuivat tiiviisti töllöttimiensä ääressä jännittämässä. Pitihän se itekin heti kotiin päästyä avata...

Alkukesästä jakaranda-puut loistivat joka puolella sinisinä.

Löydettiin varjoisa pieni puisto ja jäätiin penkille syömään kahvilasta mukaanotettuja eväitä. Pilvenpolttelijat saivat aikaan kunnon savupilven.

Tästäkin tulee kuljettua päivittäin joko kävellen, bussilla tai pyörällä. Viime aikoina hurja ja hengenvaaralliselta tuntuva kaupunkipyöräily on tosin vähän jäänyt, ja usein teen niin että menen töihin bussilla ja tulen kävellen kotiin. Matka kestää nelisenkymmentä minuuttia, bussilla vain vähän vähemmän, kun laskee odotteluajatkin mukaan (ai mitkä ruuhkat?). Pitäisi muutenkin treenata kävelyä enemmän, koska aion käyttää kesälomani yksinomaan kävellen - aiotaan nimittäin tehdä Santiago de Compostelan pyhiinvaellus, lähtöpaikkana Lissabon. Siitä tulee aivan mieletön ja varmasti rankkakin seikkailu, ei kyllä millään malttaisi enää odottaa elokuun ensimmäisiä päiviä, kun lähdetään matkaan! Ostin laadukkaat vaelluskengätkin sitä varten, ja nyt yritän sisäänajaa niitä, vaikka keli suosisi enemmänkin sandaaleja.

Palaillaan ja halaillaan, paljon aurinkoa päiviin (eikös sen nyt pitäisi jo palata sinne Suomeenkin)!