lauantai 30. heinäkuuta 2011

Miksi Tampereen kirpparit on parempia kuin Turun?

Ei kyllä edes ollut mikään tarkoitus mennä Tampereella kirpputorille (kertaa neljä) tällä rahatilanteella, mutta menin kuitenkin ja löysin tietysti liian ihania juttuja sinne jätettäväksi. Ei mitään hellevaatteita, mutta just ihania syksyksi. Pahoittelen tylsiä kuvia, mutta kameran patterit on melkein loppu. Näiden lisäksi tulin ostaneeksi myös viime postauksissa vilahdelleen virkatun neuletakin ja viininpunaiset farkkuleggingsit. Nyt ajattelin olla vaatteidenostolakossa ainakin pari kuukautta. Oon myös kelaillut, josko lopettaisin kokonaan muiden rättien kuin alusvaatteiden ja ehkä kenkien ostamisen uutena. Järjetöntä touhua, kun käytettynä löytää vaikka mitä paljon halvemmalla, eikä silloin tarvitse miettiä vaatteen eettisyyttä tai ekologisuuttakaan. Esimerkiks uutena en ostaisi nahkaa (paitsi kengissä, koska tekonahkakengät=paska laatu, mitä järkeä), mut kirpputorilta oon ostanut pari takkia ja laukkuja, ja ne on sitäpaitsi paljon hienompia kuin uudet. Ja sitten tää suomalainen design, joka monesti on suht laadukasta ja kestävää. Tuokin euron maksanut sininen kynähame on Marimekon, ja pesulappu on ihan kulunut, mutta itse vaate ei ollenkaan. Ja alin hame (2 e) on myös suomalaista tekoa luultavasti 70-luvulta, eikä sekään mikään huonokuntoinen ole. Mut jos nääkin vastaavat hankkisi jostain peruspaskasta ketjuliikkeestä, niillä olis käyttöikää ehkä viisi vuotta, jos sitäkään. Tulipas kunnon avautuminen, mut tässä olis niitä kuvia:

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Freak on a leash pt. 1


Urbaani löytöretkeily jatkui sunnuntain onneksi ei-niin-kuumassa säässä. Kuvailtiin friikahtaneita otoksia vanhassa teollisuusniklaamossa. Varsinkin nuo ikkunat oli hienoja, ja paikka oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tehtaassa olleet myrkyt saattoi tuntea ainakin muutaman tunnin oleskelun jälkeen kipeytyneenä kurkkuna. Lisää kuvia (ilman poseeraajia) löytyy täältä (click), juuri perustamastamme urban exploration -blogista. Hemmetin koukuttava harrastus! Kotimatkalla en saanut melkein luetuksi lehteä junassa, kun tähystelin koko ajan ikkunasta hylätyn näköisiä mestoja... Onneksi niitä on koko maailma täynnä.

Lupiinipuskissa


Käytiin Lenskun kanssa seikkailemassa hylätyssä pienteollisuushallissa, ollut varmaan autokorjaamo tms. joskus. Se oli kuitenkin vasta löytöretkeilyjen alkua! Löysin noi lähes käyttämättömät kengät tuolla puskissa rämpiessämme ja sisäänpääsyä rakennukseen etsiessämme, olisivat vaatineet vain putsausta niin olisivat olleet tosi kivat. Onnistuin tosin jo hukkaamaan ne. Ehkä löytyvät vielä. Lupiineiden karvaiset siemenkodat (vai mitä nyt virallisesti ovatkaan, terveisin biologi) on muuten hauskoja.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Wanna disco, wanna see me disco?















En oikeesti edes pahemmin tykkää The Knifestä, tuo otsikko vain tuli mieleen kun kyseinen biisi soi aina radiossa. Mutta että sellanen torstai, hauskaa oli, tutustuin uusiin ihmisiin ja olut taisi maistua turhankin hyvälle. Oli nimipäiväkin. Mistä se johtuu, että typeriä tanssimiskuvia ottaa aina vain Dynamossa, ei ikinä missään muualla? Ehkä koska en juurikaan käy muissa yökerhoissa, hmm. Säästin itseäni ja teitä jättämällä ristisilmäisimmät kaksoisleukaotokset pois. Lauloin karaokessa Linnun ja lapsen ja pari muutakin ja hukkasin takkini. Tuo torstai jatkui vielä viime postauksen tunnelmissa, eli pitkin katuja aamuyöllä pyöriessä ja pizzaa syödessä. Tämäkin on muuten ajastettu, eli kun luette tätä, oon huitelemassa pitkin Mansen kujia ja puistoja!