Koti Lissabonissa

Näkymät ikkunasta kadulle.

Tällaisen kopperon vuokrasin Lissabonista työharjoitteluni ajaksi. Paljon muuta huoneeseen ei mahtunut kuin sänky ja pöytä, mutta kodikas se oli koko pienen pinta-alansa edestä. Huoneestani oli käynti käytävään, jonka varrella oli ovet muihin makuuhuoneisiin, kylppäriin ja keittiöön. Vuokraa maksoin parisataa euroa ja parikymppiä käyttökuluista päälle, mikä on aika paljon maassa, jossa minimipalkka on 500 euron kieppeissä. Tosin keskustasijainti pääkaupungissa tietysti vaikutti myös.

Keittiöstä taas pääsi takapihan terassille, joka oli asunnon paras puoli. Monesti syötiin illallistakin ulkosalla, kun keittiö oli täynnä kaikki yhtä aikaa kokkaamaan pyrkiviä kämppiksiä. Portugalissahan syödään vasta kahdeksan-kymmenen aikaan illalla. Itse kuitenkin olen tässä asiassa hyvin suomalainen ja tykkään syödä illallisen heti kotiin tultuani, ja myöhemmin vielä tarvittaessa jotain pientä, eikä toisin päin. Keittiöruuhkaa saikin hyvin välteltyä, kun aloin kokata heti puoli seitsemän aikaan työharjoittelusta kotiuduttuani. Huomatkaa muuten tyylikkäät Coca-Cola Zero -tuolit!

Talon etupuolelta näyttää, että asunto on toisessa kerroksessa, mutta takapihan puolelta se onkin maantasalla, ja alakerran naapurin kuoppatakapiha ja sen ylittävä siltaratkaisu ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.

Tässä tuli syötyä monet aamu- ja iltapalat.

Ja sitten päästäänkin kitukasvuiseen puutarhaplänttiini. Takapihan maaperähän oli suoraansanottuna ravinteetonta tomua, jonka seasta löytyi kaikenmoista kaakelin- ja tiilenpalasista metalliesineisiin. Päätin kuitenkin yrittää kasvattaa siinä jotain, jos vaikka onnistaisikin. Kasvit ostin valmiina taimina, paitsi paprikat, jotka anoppini oli kasvattanut pieniksi taimiksi siemenistä. Lannoitteeksi yritin tuoda hevosenlantaa, mutta sitä olisi luultavasti pitänyt olla paljon enemmän, ja ylipäätään uuden mullan tuominen penkkien perustaksi olisi varmaan ollut ihan järkevä veto. Ehkä ne rikkaruohotkin olisi voinut kitkeä muualtakin kuin kasvien välittömästä läheisyydestä?

Tämä kukka oli kuin ihmeen kaupalla elokuun alkuun mennessä muuttunut pieneksi munakoisoksi!

Tunkiosta kasvava viikunapuu.

 Ja naapuripuun vakioasiakas! Raakkuva herra papukaija, mistä lie karannut (kuva pokkarilaatua, sillä sen zoomilla papukaijasta sai edes jonkinmoisen otoksen).

Paprikat kasvoivat  hurjasti kokoa kesän mittaan, mutta eivät ehtineet tuottaa mitään syötävää.

Salaatit tuottivat parhaiten satoa.

 Kesäkurpitsat kyllä kukkivat ahkerasti, mutta kaupungissa ei varmaan ollut tarpeeksi pölyttäjiä, enkä itsekään kokeillut toimia sellaisena.

Vertailun vuoksi vielä pari ilta-aurinkoista kuvaa Quintinhasta, missä kasvatukset (paprikoita lukuunottamatta!) menestyivät hieman paremmin:

Sadonkorjuusta ja kynttilänvalosta

Tänä syksynä on kerätty:

mustikoita
puolukoita
kehnäsieniä
tatteja
rouskuja
suppilovahveroita
(valevahveroita kantarelleina)
marja-aronioita
omenia
pihlajanmarjoja
raparperia (takapihalta)
ruusunmarjoja (etupihalta)

ja säilötty vähän kaikkea pakkaseen. Enemmänkin olisi voinut, mutta rahkeet ei parhaimpaan sadonkorjuuaikaan osuneiden muuttohulinoiden keskellä oikein riittäneet enempään. Vaan kyllä nyt ainakin joksikin aikaa riittää soseita puuron päälle, ja tulipa kokeiltua noiden ruusunmarjojenkin käsittelyä ekaa kertaa. Aikamoinen hommahan siinä on, että ne saa soseeksi asti, mutta lopputulos on ehdottomasti kaiken sen siementenpoistovaivan arvoinen.

Kotoilua ja jouluvaloja

Täällä ollaan palattu Tsekkinmaalle Portugalista joulunvietosta. Tässä on muutama kuva tästä väliaikaiskodista ja yksi itsetehdystä ja taivaallisesta raakajäätelöstä! Meidän suihku on hauskasti keittiössä, seinät homeessa, keittiön ikkunanäkymää koristaa poikkileikattu puunrunko ja meidän huoneen ikkunasta näkyi kerran lunta. Se oli riemastuttava hetki, rynnättiin heti ulos kadulle jahtaamaan lumihiutaleita, parhaiten niitä sai pyydystettyä katulampun alla. Joulukuussa alkuvaihdon seikkailuinto oli hieman laantunut ja vietinkin paljon aikaa kotosalla oleillen ja teejoulukalenterin teemakuja maistellen. Mulla oli myös kunnianhimoinen tavoite neuloa jouluun mennessä sekä villasukat että lapaset, ja sain kuin sainkin molemmat valmiiksi, mitä nyt jouduin päättelemään lapasia lentokoneessa. Alla vielä kuvia Ústín kaupungin joulukuusen valojen sytytystilaisuudesta (onpahan nimi kissanristiäisillä!) ja Prahasta (jonne matkattiin erään festivaalin/elokuvan takia, joka oli loppuunmyyty). En ole nähnyt täällä kertaakaan noin paljon ihmisiä yhdellä kertaa, yleensä kadut ovat yhtä tyhjät kuin jossain suomalaisessa pikkukaupungissa. Tapahtumassa esitettiin joululauluja ja joulunäytelmä, sitten oli ilotulitus ja kuusen valot syttyivät. Kyllä sitä kelpasi hehkuviinimukin kera ihmetellä.

Koulun osalta on jäljellä enää tenttejä, pari tiivistelmää ja mysteerisesti koko ajan lykkääntyvä luolaekologian kenttäretki, jota varten pitäisi ilmeisesti ensin saada pakkaskelit. Kohti koti-Suomea lennähdän vajaan kuukauden päästä, 7. helmikuuta. Hieman haikeaa, mutta kyllä mä mieluusti jo paikkaa täältä vaihdankin. Suht lämpimästä ja valoisesta Portugalista tänne palaaminen tuntui hirmu vaikealta, olisin ennemmin mennyt suoraa Turkuun, mutta koko ajanhan tässä kevättä ja valoa kohti mennään ja ehtiipä ainakin ottaa vielä kaiken irti tästä vaihdon loppuajasta. Leppoisaa tammikuuta! En oikein tiedä, palailenko seuraavaksi keskitysleiri- vaiko biitsikuvien kera!