Koti Lissabonissa

Näkymät ikkunasta kadulle.

Tällaisen kopperon vuokrasin Lissabonista työharjoitteluni ajaksi. Paljon muuta huoneeseen ei mahtunut kuin sänky ja pöytä, mutta kodikas se oli koko pienen pinta-alansa edestä. Huoneestani oli käynti käytävään, jonka varrella oli ovet muihin makuuhuoneisiin, kylppäriin ja keittiöön. Vuokraa maksoin parisataa euroa ja parikymppiä käyttökuluista päälle, mikä on aika paljon maassa, jossa minimipalkka on 500 euron kieppeissä. Tosin keskustasijainti pääkaupungissa tietysti vaikutti myös.

Keittiöstä taas pääsi takapihan terassille, joka oli asunnon paras puoli. Monesti syötiin illallistakin ulkosalla, kun keittiö oli täynnä kaikki yhtä aikaa kokkaamaan pyrkiviä kämppiksiä. Portugalissahan syödään vasta kahdeksan-kymmenen aikaan illalla. Itse kuitenkin olen tässä asiassa hyvin suomalainen ja tykkään syödä illallisen heti kotiin tultuani, ja myöhemmin vielä tarvittaessa jotain pientä, eikä toisin päin. Keittiöruuhkaa saikin hyvin välteltyä, kun aloin kokata heti puoli seitsemän aikaan työharjoittelusta kotiuduttuani. Huomatkaa muuten tyylikkäät Coca-Cola Zero -tuolit!

Talon etupuolelta näyttää, että asunto on toisessa kerroksessa, mutta takapihan puolelta se onkin maantasalla, ja alakerran naapurin kuoppatakapiha ja sen ylittävä siltaratkaisu ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.

Tässä tuli syötyä monet aamu- ja iltapalat.

Ja sitten päästäänkin kitukasvuiseen puutarhaplänttiini. Takapihan maaperähän oli suoraansanottuna ravinteetonta tomua, jonka seasta löytyi kaikenmoista kaakelin- ja tiilenpalasista metalliesineisiin. Päätin kuitenkin yrittää kasvattaa siinä jotain, jos vaikka onnistaisikin. Kasvit ostin valmiina taimina, paitsi paprikat, jotka anoppini oli kasvattanut pieniksi taimiksi siemenistä. Lannoitteeksi yritin tuoda hevosenlantaa, mutta sitä olisi luultavasti pitänyt olla paljon enemmän, ja ylipäätään uuden mullan tuominen penkkien perustaksi olisi varmaan ollut ihan järkevä veto. Ehkä ne rikkaruohotkin olisi voinut kitkeä muualtakin kuin kasvien välittömästä läheisyydestä?

Tämä kukka oli kuin ihmeen kaupalla elokuun alkuun mennessä muuttunut pieneksi munakoisoksi!

Tunkiosta kasvava viikunapuu.

 Ja naapuripuun vakioasiakas! Raakkuva herra papukaija, mistä lie karannut (kuva pokkarilaatua, sillä sen zoomilla papukaijasta sai edes jonkinmoisen otoksen).

Paprikat kasvoivat  hurjasti kokoa kesän mittaan, mutta eivät ehtineet tuottaa mitään syötävää.

Salaatit tuottivat parhaiten satoa.

 Kesäkurpitsat kyllä kukkivat ahkerasti, mutta kaupungissa ei varmaan ollut tarpeeksi pölyttäjiä, enkä itsekään kokeillut toimia sellaisena.

Vertailun vuoksi vielä pari ilta-aurinkoista kuvaa Quintinhasta, missä kasvatukset (paprikoita lukuunottamatta!) menestyivät hieman paremmin:

Lissabonin puistoissa: Kasvitieteellinen puutarha

Aivan kaupungin sydämessä Raton metroaseman lähellä sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa kävin vain kerran työaikoihini nähden hieman kinkkisten aukioloaikojen takia. Tai oikeastaan kaksi, toisen kerran tosin vain kääntymässä lipputiskillä. En viitsinyt pulittaa muistaakseni puolitoista euroa opiskelijoilta maksaneen sisäänpääsylipun hintaa, kun perhostalo oli jo mennyt kiinni kello viisi. Eipä sillä, että se sitten toisellakaan kerralla olisi ollut auki, vaikka lähdin töistä varta vasten etuajassa sinne ehtiäksemme. Puutarhan portilla oli kyltti, jossa infottiin että taloudellisten vaikeuksien takia puutarhaan ei ole kyetty palkkaamaan tarpeeksi työntekijöitä, ja paikat voivat siksi olla vähän ylikasvaneessa kunnossa. Kenties se perhostalokin oli siksi suljettuna. Minua pieni hoitamattomuus ei haitannut enkä oikeastaan sitä edes huomannut, mitä nyt joku polku oli hieman umpeenkasvanut ja vesialtaat tyhjiä.

Jättiläishämähäkki hyökkää! Puutarhan alkuosassa bongailimme hassuja eläintaideteoksia.

 Kasvitieteellisessä puutarhassa voi tavata mm. sarvipäisiä rehulettejä irvistelemästä ja vaanimasta saalista kukkapuskassa.

 Näitä sinisiä (ja valkoisia) kukkia kasvoi joka paikassa ja niistä tulikin yksiä suosikkikukistani. Jouduinpa itsekin kerran koko päiväksi kitkemään rikkaruohoja niiden lomasta, kun anoppini totesi, että hänen omat lapsensa eivät hommaan kuuna päivänä suostuisi. Haha!

 Puutarhaa ympäröivät vanhat, korkeat ja sammaleiset muurit ja hylätyt talonraadot. Siellä muurien sisäpuolella oli sellainen mukava piilopaikkafiilis, tuntui kuin olisi ollut ties kuinka kauan siinä seisseessä viherkeitaassa piilossa kaupungilta.

 Sateenkaaria! Tämän kuvan valotus on mennyt hauskasti pieleen.

 Lähtiessä lisko toivotti vielä hyvät kotimatkat.

Oltiin muuten puutarhassa kiertelyn jälkeen menossa läheiseen Jardim dos Sentidos -nimiseen kasvisravintolaan syömään. Aivan ihana paikka sekin, kannattaa poiketa jos Lissabonissa pyörii!

Lissabonin puistoissa: Jardim da Estrela

Estrelan valkoisen basilikan vieressä sijaitsevan puutarhan läpi tuli usein kuljettua töistä kotiin kävellessä. Paikka tuntui Lapan ja Estrelan kaupunginosien asukkaiden yhteiseltä takapihalta, ja siellä näkikin kaikenikäisiä ja -laisia ihmisiä pelailemassa, istuskelemassa penkeillä tai nurmikolla piknikillä, katselemassa lammikossa uivia lintuja tai muuten vaan relaamassa. Kerran pistäydyttiin jopa puiston keskellä olevalle terassille (paahtoleivät ei olleet kummoisia, ja hintoihin oli taidettu laittaa aika reippaasti sijaintilisää). Suosikkini puutarhassa olivat suuret puut, joista en saanut silmiäni kovin helposti irti: roikkuvat liaanit, pörheät palmut ja valtaisat, möykkyiset juuret, joiden päälle voi kivuta maadoittumaan. Nuo juuret olivat ilmeisesti aika hankalia kuvattavia, kun muistan niitä useampaankin kertaan zoomailleeni, mutta yhtään otosta ei kuva-arkistoista silti löydy. Ikuinen ihmetyksenaiheeni on myös nuo agaven puumaiset kukinnot (näkyy ekan kuvan oikeassa laidassa)! Kasvi elää jonkun 10-30 vuotta ja kukkii vain kerran: elämänsä päätteeksi se kasvattaa jopa lähemmäs kymmenmetrisen kukinnon. Musta siinä on jotain mysteerisen jännää.