Saa nauraa

Selailin vanhoja kuvia ja löysin tämmösen aikajanan, jonka olen joskus kerännyt ekoista rastoistani otetuista kuvista. Alkoi naurattaa niin paljon että ajattelin jakaa iloni teidän kanssanne!

Tilanne ennen rastoja syksyllä 2004. Olin 14-vuotias ja käytin näköjään liian lyhyitä paitoja.

Rastat olivat joululahjani ja ne tehtiin ammattiopiston parturissa opiskelijatyönä. Ensin hiukset tupeerattiin kolmen ihmisen toimesta, kieputettiin permanenttitikkujen ympäri, iskettiin kirvelevä aine päähän ja annettiin vaikuttaa. Tukka haisi ihan törkeän pahalta viikkokausia ja olin aluksi hieman järkyttynyt tukan kiharuudesta. Nyt jälkikäteen tietysti tuntuu että olinpas typerä kun en väsännyt takkuja itse, mutta en ollut kovin kauaa edes tiennyt tuollaisen hiustyylin olemassaolosta ja jostain syystä pelkäsin että tekemällä itse rastoista voisi tulla rumat. Hahhahaa. Onpas muuten todella kaunis värinpoistoväri.

Aika nopeasti kikkurat onneksi suoristuivat.

Täytin 15!

Tässä takut ovat 7 kuukautta vanhat ja tiivistyneet jo ihan mukavasti. Ero juurikasvun ja permanentatun höttötukan välillä on aikamoisen selkeä.

Ruisrock, mun ihkaekat festarit jonne lähdin rippilahjaksi saaduilla rahoilla! Otin kaks filmiä täyteen kuvia ja hukkasin molemmat. Tonne menessä ei muuten ollut tullut pieneen mieleenkään että festareilla voisi ylipäätään juoda alkoholia. Anniskelualueelle kuitenkin päästiin. Ton näköisenä. Hahah!

Kesän loppu ja koulun alku näköjään harmitti.

10 kuukautta vanhat takut. Noi parturi-osuudet ei koskaan oikein tiivistyneet. Värjäsin juurikasvuja värinpoistoaineella.

Sitten eräänä lokakuisena yönä sain taas jonkun yöllisen inspiraatiokohtauksen ja päätin avata rastani.

Aukirepimisprosessi kesti ja kesti. Permanentatun hötön sai auki nopeasti ja suurin osa taisi pudota päästä, mutta hiusten juureen kasvaneet takut olivatkin sitten vähän pahempi paikka.

Tammikuussa jokainen takku auki! Voi tota tupeerauksen määrää.

Parturikäynnin jälkeen tukka oli taas ihan hyvässä kunnossa, lyhentynyt kylläkin.Että semmosta. Oon kyllä ollut tosi söpö pikku peikkis. Enkä muuten suosittele permanenettiaineella tehtäviä rastoja kenellekään.

Hömppäkysely ja kuvia menneisyydestä

Sain Jannilta haasteen!

1. Kerro muutama asia, joista nautit erityisen paljon.
Se fiilis joka on läsnä matkoilla, hyvä ruoka, se kun tuntee jonkinasteista sielunkumppanuutta uuden ihmisen kanssa, asioiden ylivetäminen to do -listasta

2. Kerro tyylisi historiasta, milloin kiinnostuit pukeutumisesta ja miten olet päätynyt siihen miltä nykyisin näytät?
Aaaa :---D Kiinnostuin vaatteista varmaan joskus kuudennella luokalla. Sillon piti olla samanlaiset "muotivaatteet" kaikilla. Aika pian kuitenkin huomasin ettei se ehkä oo ihan mun juttu. Joskus seiskaluokalla kuuntelin paljon suomiräppiä ja tuulihousut ja aurinkolippa oli jees, hiukset yleensä kahdella letillä. Kasiluokan alussa aloin tykästymään enemmän värikkäisiin ja hauskoihin vaatteisiin, sekä hameisiin. Niin ja niittivöihin! Kerrospukeutuminen, kukkaset, peacemerkit ja Converset oli pop ja otin myös rastat. Semmoselle tyylille oli oikein sanakin, "peikkis" :---D Oivoi. Enemmän tai vähemmän semmosena pikkuhippinä mentiin sitten muutama vuosi. Rastat lähti ja oli vihreetä ja vaaleeta suht lyhyttä tukkaa. Ysiluokalla oli semmonen kasarihevivaihekin, jolloin käytin mustia pillihousuja, Black Sabbath-paitaa, farkku- ja samettitakkeja ja semmosta lanneketjua, ja tupeerasin tietty tukkaani. Jossain lukion ekalla aloin sit kuuntelemaan enemmän myös glamrockia ja sekin näkyi tietty tyylissä kimalleraitahuivina, nahkatakkeina ja leopardikuosijuttuina. Huhhuh... Jossain vaiheessa leikkaututin semmosen sivusiilitukan ja värjäsin oranssiksi. Tyylissä näky myöskin jotain punk-vaikutteita. Sit tein rastat takaisin ja värjäsin ne mustaksi. Mulla on myös 15-vuotiaasta lähtien ollut aina joku lävistys naamassa, parhaimmillaan niitä oli kolme kerralla. Oikeestaan lukion tokalta lähtien oonkin sit melkolailla "löytänyt oman tyylini" eli pukeutunu tällä tavalla kun nytkin. Fiiliksen mukaan!
Innostuin vähän, eli tässäpä teille vielä irkkigaltsulaatuisia kuvia (johtuen siitä että ulkonen kovo ei suostunut yhteistyöhön) vuosilta 2005-2007, kun olin vielä pieni ja söpö! Olkaapas hyvät:

3. Millaisista tyyleistä pidät eniten?
Hipit on kivoja. No en minä tiedä, semmosista jotka on persoonallisia, ei liian övereitä ja sopii kantajalleen.
4. Mikä inspiroi sinua? 
Elämänasenteet ja -viisaudet, kestävä elämäntapa, luonnollisuus ja luonnonmukaisuus, onnelliseksi tekevät asiat, yhteiskunnalliset asiat.
5. Ketä ihailet? Miksi? Viisaita ihmisiä, joilla on semmonen sisäinen rauha ja hyväksyntä. Ensin meinasin kirjottaa että onnellisia ihmisiä, mutta mun mielestä elämässä ei kuulukaan olla koko aikaa onnellinen, vaan on tärkeetä että hyväksyy myös negatiiviset asiat ja tunteet. Ja varsinkaan ei pitäisi vaan odottaa sitä päivää, kun joku napsauttaa sormia ja yhtäkkiä sun elämä muuttuu onnelliseksi, koska en usko että ikinä voi olla koko ajan täysin onnellinen. Ihailen myös semmosia ihmisiä, jotka ei elä "sit kun" -elämää, vaan osaa olla läsnä joka hetkessä ja tehdä niistä sitten mahdollisimman onnellisia. Eka meinasin kirjottaa että nauttia joka hetkestä, mut ei niinkään kuulu mun mielestä olla että kokoajan vaan nauttii eikä ikinä oo surullinen tai jotain muuta. Sithän unohtais et miten hienoa se nauttiminen oikeesti onkaan. Menipäs taas filosofiseksi.
6. Millainen on täydellinen päivä? 
Vaikka semmonen, että herää sopivaan kellonaikaan toisen kainalosta, ei niin aikaisin että väsyttäis vielä muttei liian myöhäänkään, ja sit tekee kivoja asioita kivojen ihmisten kanssa. Aurinko paistais ja olis lämmintä ja mentäis vaikka retkelle johonkin nättiin metsään, ja sit vois vaikka vähän urbaanilöytöretkeillä, tai käydä uimassa ja tehdä jotain käsillä, vaikka maalata tai virkata. Tehtäis yhdessä ruuaksi jotain superhyvää ja terveellistä. Illalla vois tsillailla suitsukkeen tuoksussa, kuunnella progea ja ottaa pari hyvää olutta. Jea, kävis!
7. Mikä pilaa täydellisen päiväsi? 
Ai niinkun yleensä? Hmm. En kovin usein anna minkään pilata, jos oon niin hyvällä fiiliksellä että musta tuntuu että päivä on ollut täydellinen. Mut yleensä se on ihmisten negatiivisuus ja valittaminen joka alkaa vituttamaan.
8. Mikä yleensä on päiväsi paras hetki? 
Riippuu niin paljon päivästä ja siitä mitä tekee, etten osaa vastata. 
9. Miten rentoudut? 
Tapoja on monia. Menen kävelylle, makaan sohvalla, joogailen, luen kirjaa.
10. Millaisista asioista et pidä? 
Itsekkäistä kapitalisteista :-D Nojoo. Ikävien asioiden ajattelemisesta ja tekemisestä.
11. Kerro vielä pari lemppariasiaasi. 
Niitä tuli jo aika monta noissa täydellinen päivä- ja rentoutumiskohdissa. Mut esimerkiksi Kassu, haliminen, myötätuulessa pyöräily, ystävät, kissat, ja reissaaminen!

Backwaters

Kuvankaunis Kerala ja sen maantakaiset murtovedet. Ei nyt ole muitakaan kuvia postattavaksi. Nuokin vähän huonolaatuisia, kun en jaksanut muokkailla ja pienennellä niitä. Oltiin risteilyllä tuollaisella traditionaalisen riisinkuljetusveneen näköisellä houseboatilla, ja yövyttiin ankkuroituna pienen maalaiskylän rantaan. Päästiin seuraavana päivänä melomaan kanooteilla sinne, minne ei laivan kanssa mahtunut, mutta olin niin nynny etten uskaltanut ottaa kameraa mukaan, jos vaikka kanootti kaatuisi.

Tänään alkoi kolmen ja puolen viikon joululoma! Miten ihanaa. Tai oikeastaan mulla on vielä yksi koulujuttu tekemättä, mutta sen hoitaa hetkessä heti kun jaksaa tarttua siihen. Töitäkin on tiedossa, menen nimittäin perjantaina saliapulaiseksi. Sitä varten pitää käydä hankkimassa oikein työvaatteet, koska en satu omistamaan mustia suoria housuja tai valkoista kauluspaitaa. Vähän jännittää kun en ole ikinä tehnyt tuollaista työtä, ja se vuorokin on 11-tuntinen. Mutta eiköhän se ihan onnistu, saattaa olla jopa kivaa. Ja, posti toi eilen kolme matkaopaskirjaa, joten nyt tiedän, mikä vie lomastani suurimman osan sohvalla makoilun ja suklaansyömisen lisäksi.