Hennailua

Tämmöstä hennatatuointikokoelmaa tänään! Ensimmäiset kolme tatuointia on aika tuoreita, viimeiset hennan rippeet lähtivät kämmenestä pari päivää sitten. Kaksi ekaa ovat itse tehtyjä, toinen on omassa vasemmassa kädessä ja toinen Lenskun kaulalla (josta tuli hieno vaikka itse sanonkin, käsi harjaantui heti tuohon hommaan!). Kolmas taas on mun kaulalla/niskassa, tatuoijana toimi Lensku vuorostaan. Loput onkin otettu matkoilla Intiassa ja Kreetalla.

Lopuksi kerron vielä seitsemän random faktaa itsestäni, koska mut on haastettu sellaiseen parissakin blogissa!

1. Siinä missä liikennevälineissä paikallaan istuskelu on toisille välttämätön paha, minä viihtyisin junissa ja linja-autoissa melkein loputtomasti. Junissa on kivempi fiilis, mutta linkkarissa paremmat maisemat. Se liikkeellä olon tuntu, penkkiin käpertyminen, haaveilu ja muiden ihmisten tarkkailu on vaan niin mukavaa. Lentämisestä taas en kovinkaan pidä ahtaiden penkkien, turpoavien jalkojen ja kuivan ilman takia. Ja parin kuukauden päässä odottaa elämäni pisin lentomatka.
2. Mulla on keskenään erisävyiset silmät. Toinen on harmaanvihreä, toinen kellertävänharmaanvihreä.
3. Oon viimeksi ollut "oikeissa" eli palkkatöissä kolme vuotta sitten. Enkä oo ikinä tienannut yli kuutta euroa tunnilta. Viihdyin kuitenkin vuoden verran työharjoittelussa työmarkkinatuella, eli en minä kuitenkaan ihan laiska ole.
4. En osaa pitää kiirettä. Jos yritän, se menee ihan sähellykseksi. Oon myös aika aamu-uninen ja nautin hirveästi kiireettömistä aamuista niin kuin varmaan kaikki, joten jos en ihan heti kellon soitua jaksa nousta, niin myöhästyn varmasti koulusta tai sieltä mihin nyt olenkaan menossa. Luokkakavereita naurattaa kun tuun vartin myöhässä luennolle. Tiedän kyllä, että mulla menee tasan tunti siihen, että pääsen sängystä ulko-ovelle, mutta teen silti asiat aina samaan rauhalliseen tahtiin. Eikä mua edes hävetä paitsi sellaiset tilanteet, joissa joku on vaikka joutunut mun takia odottelemaan ulkona, se ei ole kivaa. Mutta muuten oon kyllä sitä mieltä, että koko tää yhteiskunta sais ottaa vähän lunkimman asenteen.
5. En myöskään oikein osaa stressata. Jännitän kyllä joskus tulevia asioita, mutta vaatii oikeasti melkoisen kasan rästitöitä ja väsymystä harteille ennen kuin alan stressaamaan. Hyvä vaan, koska eihän se niiden hommien valmistumista auta, päinvastoin. Oon kai vaan niin perusrauhallinen luonne.
6. En kaipaa vaihtelua kotikolon sisustukseen. Jos oon kerran päättänyt, että tavarat ovat tietyssä järjestyksessä ja se järjestys on hyvä, silmää miellyttävä ja looginen, en halua muuttaa sitä vain vaihtelun ilosta. Kaiken pitää olla omalla paikallaan (siis silloin, kun ei loju pitkin pöytää tai lattiaa). Toisaalta olen muuttanut aika tiuhaan viime vuosina, joten en ole ehkä siksikään ehtinyt kyllästymään.
7. Siitä on kulunut yli vuosi kun olen viimeksi imuroinut. Loistava rakas mieheke minulla siis! Imurointi on siivousasioista inhokkini. Tiskaus (jos tiskivedessä on paljon vaahtoa) ja pyykkien kuivumaan laittaminen ovat mukavimpia.

Backwaters

Kuvankaunis Kerala ja sen maantakaiset murtovedet. Ei nyt ole muitakaan kuvia postattavaksi. Nuokin vähän huonolaatuisia, kun en jaksanut muokkailla ja pienennellä niitä. Oltiin risteilyllä tuollaisella traditionaalisen riisinkuljetusveneen näköisellä houseboatilla, ja yövyttiin ankkuroituna pienen maalaiskylän rantaan. Päästiin seuraavana päivänä melomaan kanooteilla sinne, minne ei laivan kanssa mahtunut, mutta olin niin nynny etten uskaltanut ottaa kameraa mukaan, jos vaikka kanootti kaatuisi.

Tänään alkoi kolmen ja puolen viikon joululoma! Miten ihanaa. Tai oikeastaan mulla on vielä yksi koulujuttu tekemättä, mutta sen hoitaa hetkessä heti kun jaksaa tarttua siihen. Töitäkin on tiedossa, menen nimittäin perjantaina saliapulaiseksi. Sitä varten pitää käydä hankkimassa oikein työvaatteet, koska en satu omistamaan mustia suoria housuja tai valkoista kauluspaitaa. Vähän jännittää kun en ole ikinä tehnyt tuollaista työtä, ja se vuorokin on 11-tuntinen. Mutta eiköhän se ihan onnistu, saattaa olla jopa kivaa. Ja, posti toi eilen kolme matkaopaskirjaa, joten nyt tiedän, mikä vie lomastani suurimman osan sohvalla makoilun ja suklaansyömisen lisäksi.

Matkakuumeilua

Ihan järjetön matkakuume päällä! Ihmekös tuo kun täällä pimeässä ja kylmässä odottaa joulua ilman lunta. Siksi kuvia Intiasta viime maaliskuulta. Happy Holi vaan! Siitä johtuvat nuo kauniit värimaalaukset naamoissamme. Holi on siis intialainen kevään alkamisen juhla (näin meikäläisittäin aika absurdia juhlia kevään alkamista, kun Delhissä on reippaasti päälle 30 astetta lämmintä), jolloin ihmiset heittelevät toistensa päälle tuollaisia värijauheita ja vesi-ilmapalloja. Ne muuten jopa sattuu! Ja kyllähän tuo yli 50 tunnin junamatka kuumeessa ja putkeen oksentaessa ihan rattoisasti vietettiin, kun samassa kuuden hengen junaloosissa oli joku perhe, joiden yksivuotias lapsi huusi täyttä huutoa, tyyliin koko junavaunullinen porukkaa oli kutsuttu siihen meidän loossiin aterioimaan (mukaanluettuna viimeisillään raskaana oleva nainen) ja ainakin kaksi kännykkää huudattaa jotain paikallista poppia täysillä. Vaikka olikin aika autenttinen kokemus parasta junamatkailua, niin kuten kuvista näkyy, hymy oli sitten pikkusen herkässä kun vihdoin pääsi perillä Varkalassa majoittautumaan bambumajaan, suihkuun ja vihdoin sitä lämmintä ruokaa naamariin. Oi voi, takaisin tuohon maahan...

Mutta on tässä melkoisen hurjat suunnitelmatkin, suurimmat joita olen varmaan ikinä tehnyt. Puolentoista vuoden päästä saattaa käydä niin, että lähdetään kokonaiseksi vuodeksi reissuun. Matkabudjetistakin on koossa jo seitsemäsosa, kun tuli isot veronpalautukset ja auto myytiin! Nyt on luvassa kovaa säästämistä, ja kaikesta ylimääräisestä luopumista (terveisin kolmatta päivää juureskeittoa syöden). Mutta se tuntuu hyvältä, kun on päämäärä, tekee sen jotain varten, eikä vain siksi, että tilin saldo sattuu näyttämään epäinhimillisen alhaista summaa. Alustavana reittisuunnitelmana tälle suurelle matkalle olisi trans-mongolian juna muutamalla pysähdyksellä Venäjällä ja Mongoliassa, päätepysäkkinä Peking, josta pitkin Kiinaa poukkoillen Tiibetiin, sieltä Nepaliin, Pohjois-Intiaan josta sitten valuttaisiin itään päin aika monen kaakkois-aasialaisen paikan kautta, aina Indonesiaan asti. Harkittiin jopa, että mitä jos sitä ostaisikin oman purjeveneen. Ei ollenkaan mahdoton idea sekään, mutta siinä tapauksessa matkaajia pitäisi olla pari lisää. Aina mulla onkin reissut ja suunnitelmat mielessä, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. "Jos en lähde matkaan tänään, en lähde huomennakaan, ja ylihuomenna tie on jo kasvanut umpeen orjantappuroita."