Puuluolassasuukukka

Oon tehnyt aika paljon kesäjuttuja:

Herännyt 5:20 ja polkenut auringonnousussa Ruissaloon linturetkelle. Valkovuokot kukkivat ja se vihreä valo oli taianomainen.

Pyörittänyt ravintolapäivänä SUFO-projektilaisten kanssa sansibarilaista kasvisruokaa tarjoillutta ravintolaa. Kaikki meni hyvin ja saatiin ruokittua noin 50 henkeä loistavilla pöperöillä ja kerättyä projektille vähän varoja.

Täyttänyt vuosia, leikkinyt pikkulaivan päällikköä ja saanut vahinkosynttärilahjaksi överisuloisen norsuhaalarin, mistä tulin ihan tosi iloiseksi! Siinäpä oiva kesävaate.

Bongannut mahdollisesti maailman ällöttävimmän käävän. Joku lehmänkieli se oli nimeltään.

Ikuistanut Kassun unelma-ammatissaan: Föri-kuskina! Ei mullakaan valittamista olisi, pääsispä äijä illaksi kotiin.

Ja tilannut itselleni synttärilahjaksi päheimmän pyöräilykypärän ikinä! Eräs elämänvaihe on jäänyt menneisyyteen, nimittäin se vaihe, kun potta päässä pyöräileminen nolottaa. Sen sijaan oon ylittänyt sen rajapyykin, jonka jälkeen kypärättä pyöräily hirvittää. Onhan se vauhti nyt välillä aikamoinen... Kypärän sisässä muuten lukee näin: I love my brain.

Krooninen mummo

Näissä kuvissa keikkuu se viime postauksen sinivalkoraidallinen mummohame, ihan vain Lenskun pyynnöstä, toivottavasti tämä nyt sammutti uteliaisuutesi kyseistä hamosta koskien! Adoptoin itselleni kuolinpesästä myös somat jokasään mummomallia olevat nilkkurit, sekä haalistuneen vihreät pitsiverhot, jotka pitäisi käsitellä valkaisuaineella ennen käyttöönottoa. Niin ja kasan lankakeriä ja puikkoja. Kummallinen pötkylä taas esittää koulussa tarpeeseen tulevaa keskittymistyökalua, siitä valmistuu kohta superpitkä kaulaliina.
Tunnustettava se kai on, olen krooninen mummo jo tässä iässä. Sille määritelmälle naurettiin vedet silmissä jonkun väsyneen koulupäivän päätteeksi kuuden aikaan illalla.

Tässä kuitenkin ennen ysäriteemaisiin tupareihin lähtöä kuvattua todistusaineistoa siitä, että mullakin on vielä toivoa (näytänhän melkein muodikkaalta iskän vanhat farkkushortsit napaan asti kiskottuina, modifioidussa flanellipaidassa ja klemmarilla kiinnitetyssä kuristuskaulakorussa):

Ja oli kyllä hauskat juhlat, vaikka se Bohemian rhapsodyn karaokeversio taisikin mennä hieman överiksi huolimatta siitä, että mulla on tipaton puolivuotinen menossa. Yllättävän hilpeäksi sitä näköjään tulee ihan jo seurankin vaikutuksesta, ha haa.

Puiden sisällä voi matkustaa, vaikka puut ovat aina paikoillaan

Viikonloppu oli hyvä. Kuuntelin melkein transsinkaltaisessa hienouden kokemisen tilassa Yonaa ja orkesteri Liikkuvia Pilviä, fiilistelin Kari Tapiirin tahtiin, join kaksi alkoholitonta olutta (no hui!), askartelin naamiota tuleviin juhliin ja kävin noiden ihanien tyttösten kanssa edustamassa meidän koulutusohjelmaa Turun Luonnonsuojeluyhdistyksen kolkytvee-synttäreillä idyllisessä vanhassa huvilassa. Juhlissa tarjottiin kolmea eri täytekakkua, ja kaikkia piti tietysti maistaa pikkuisen. Siellä syksyisessä ja tihkusateisessa Ruissalossa lämpesi puusauna ja heitin vihdoin ja viimein talviturkkini jo kylmenneeseen mereen öljynjalostamon kirkkaiden valojen loistaessa vastarannalla. Nyt voi sitten kasvattaa uuden turkin talven varalle. Kaupunkiin palaaminen sieltä hiljaisesta ja pimeästä tuntui ihan väärältä ja lauantai-iltainen keskustameno hiukan vieraalta. Ehkä sen takia näinkin kotimatkallani kaupunkilaisketun, jota kylläkin hieman säikyin, onhan se nyt melkein koira. Olisi varmaan pitänyt sähistä sille, että olisi palannut metsän turvaan.

Syyskuu

Olen alkanut neuloa isoa ja paksua kaulaliinaa syksyisissä väreissä, ostanut kaksi lämpöistä villatakkia ja raidallisen hameen, ihmetellyt läheisen autiotalon pihaan ilmestynyttä pahvilaatikkoslummia ja ollut iloinen kotona hetken verran piipahtaneesta merimiehestäni. Olen myös tehnyt maailman parhaita seitanribsejä bbq-kastikkeella ja guacamolella sekä elänyt kuitenkin suurimman osan ajasta laiskuuttani erilaisilla variaatioilla salaatista ja tofusta. Koulupäivät on venyneet hurjan pitkiksi, harjoittelemme fysiikan tenttiin aamulla ja iltapäivällä, ja silti jännittää, meneekö se läpi. Torstaina kävin kuokkavierailemassa vaihtaribileissä, ensin syömässä ilmaista ruokaa ja sitten eräässä ylioppilaskylän ylikansoitetussa yhteiskeittiössä, jossa oli meno kuin jostain jenkkileffasta. Vain ne punaiset kertakäyttömukit ja kaljanjuontikilpailu puuttui. Vaihtarit naureskelivat sille, että meillä suomalaisilla on tapana neuloa tai virkata luennoilla. Niin pysyy paremmin hereillä, ja kaulaliinani edistyy huippuvauhtia, varmaankin 30 senttiä päivässä!

One day I wish to have this kind of time

Lisää Pori-kuvia. Viime päivinä on löytynyt hyvin aikaa näiden tutkailemiselle.
Tänäänpäs kävin lenkillä ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen. Olin oikein ihmeissäni, kun jaksoin juosta koko neljän ja puolen kilometrin lenkin. Tai no ei sitä kyllä juoksemiseksi voi sanoa, hölkkäsin niin hitaasti kuin pystyin, pointtinani kun ei ollut edes suoranaisesti kunnon kohottaminen, vaan polvien ja nilkkojen vahvistaminen. Ne on alkaneet välillä reistailla, esimerkiksi siellä sademetsässä huonoilla poluilla kävellessä, ja olen päätellyt sen johtuvan lättäjaloistani sekä siitä, etten ole rasittanut niitä tarpeeksi - jooga, pyöräily ja muu vähäinen hyötyliikunta eivät tässä tapauksessa riitä, vaan on vähän pakko alkaa pitämään niistä huolta.
Joogasta tulikin mieleeni, että sekin alkoi eilen. Menin hathajoogaan vaihtelun vuoksi ja olihan se nyt aikamoista köllöttelyä sen ashtanga-rääkin jälkeen mitä viime vuonna oli, mutta ainakin ohjaus tapahtuu suomeksi eikä ruotsiksi. Välillä kyllä vaan alkoi tehdä mieli vääntäytyä vähän akrobaattisempiin asentoihin kuin nostaa vaan jalka kohti kattoa. Mutta olihan se nyt rentouttavaa.

Ps. Ostakaa joku pienijalkainen nämä pois nurkista pyörimästä.