Lisää pieniä asioita

Koska nämä oli niin kivoja, ei yksi 20:n asian postaus riittänyt.

Pieniä asioita

Nämä asiat (muiden muassa) tekevät minut onnelliseksi. Kuvat täältä.

Toinen maailma

En tiedä johtuuko se siitä, että selaan tätä silloin tällöin pelkästään yöaikaan, vai yksinkertaisesti siitä, että tämä blogi on jotain aivan saatanan koskettavaa, mutta yhtä kaikki alan joka ikinen kerta itkemään. Tuo ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu ja kaikessa rumuudessaan kauniit kuvat vetävät vaan niin hiljaiseksi. Pysäyttävää. Sitä muistaa taas hetken, miten kieroonkasvanut tämä maailma oikeasti onkaan, ennen kuin saa taas sulkea siltä silmänsä ja jatkaa nauttimista niistä itselle rakkaista asioista kaiken tämän kuvottavan sairauden keskellä. Menkää katsomaan: http://ihaveseenanotherworld.tumblr.com/ .

"Clinch to your own heartbeats for this world has gone mad."

Ps. Huomenna menen kotiin, ja sinne palaa myös eräs merimies, joka on ollut niin pitkään poissa, että olen jo melkein unohtanut odottaa ja ikävöidä sitä.

Oak trees

Olen koukuttunut täysin vichyn ja sitruunamehun yhdistelmään. Joisin sitä varmaan viisi litraa päivässä, mutten onneksi jaksa raahata kotiin niin paljon kuplavettä kaupasta. Luoja tietää mitä sitten, kun hommaan tuohon soodamasiinaan uuden hiilihappopatruunan. Hampaat varmaan tippuu suusta ja saan kroonisen närästyksen, ei kai siinä muuten mitään. Mut maistakaa, ihan sikahyvää! Tai älkää, jossette halua tänne samaan vissynarkkariveneeseen. Toinen asia johon oon ilmeisesti koukuttunut, on tää bloggaaminen.

Mutta: Tänään oli mahtava sää, ei edes liian kuuma, ja mukavaa rentoilua Tuomiokirkkopuistossa.

Tältä näytin kun matkaan lähdin

Minna ja Eero

"Minnan lesbolookki" niinku se itse asian ilmaisi, eli vissiin työvaatetus

Ajattelin värjätä hiukset. Ironista on se, että oon koko kevään ajan kamalalla vaivalla vaalentanut monta vuotta pikimustina pysyneitä hiuksiani, ja nyt kun ne alkaa olla edes joistain kohtaa vaaleat ja muistuttaa omaa väriä, minkä piti olla lopputulos, haluunkin taas tummemmat. Asiaan kyllä vaikuttaa sekin, et salaa toivoin tuon omanvärisen juurikasvun muuttuvan sellaiseksi, et sitä kehtais edes kutsua vaaleaksi, mut on pakko myöntää ettei se kyllä ole mitään muuta kuin harmaa. Korkeintaan vähän rusehtava. Ajatus blondatusta tukastakaan ei oikein houkuttele. Päädyin sitten sellaiseen luonnolliseen punaruskeaan, mitä väriä noissa rastojen latvoissa onkin. Tämäntapaiseen:

Kuvat täältä ja täältä