Mää leikkasin hiukset! Jotain, mitä en ole tehnyt neljään vuoteen, sen jälkeen kun lakkasin leikkelemästä sellaista punkkarityylistä sivusiiliä takkujen lomaan. Suurin osa rastapehkosta on saanut kasvaa vapaasti sellaiset seitsemän vuotta, ja vauhdilla se onkin venynyt (aina joku kommentoi, kun ei olla hetkeen nähty, että taas on tukka kasvanut). Olin kuitenkin jo aika kauan tuskaillut liian pitkää ja painavaa tukkaa, joka takapuoleen yltävänä oli aina tiellä, omituisen värinen ja luultavasti aika suuri syy niskavaivoihini, mutta en kuitenkaan halunnut kokonaan luopua takuista, kun se on niin helppo ja hauskannäköinen tukka. En myöskään ole oikein koskaan välittänyt normaalitilassa olevista hiuksistani pitkinä, vaan ne olivat aina jotenkin kiinni tai sitten niitä piti olla koko ajan laittamassa ja tupeeraamssa ja mitä vielä, ikinä ei niiden kanssa kuitenkaan ollut helppo olla. Rastat teki pitkien hiusten aukipitämisen mahdolliseksi tällaiselle luomuluukkia kannattavalle, joka keksii ajalleen parempaakin käyttöä kuin hiusten laittamisen.
Eilen päätin sitten pitkällisten pohdintojen jälkeen ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikata takut poikki ja pinoon! Jäljelle jäi lähinnä kolmessa vuodessa kasvaneet omanväriset osuudet, sekalaisen väriset ensin mustaksi värjätyt ja sitten vetyperoksidilla käsitellyt hamppulatvat saivat lähteä. Kaikkein pisimmän rastani jätin muistoksi, haha. Nyt on kevyempi olo ja tykkään lyhkäisemmästä hiustostani. Kyllähän tuota pehkoa muutenkin tarvitsisi vähän siistiä, mutta kaikki aikanaan.
