Pakkaspäiviä ja lettukestejä

Iltaöinen puisto, jonka läpi ja jonka poluilla tuli kuljeskeltua monen monituiset kerrat.

 Pakkaspäivän kävelyretki hyiseltä tuntuneessa -6 asteessa. Viimeinen kuva ei tosin liity tapaukseen. Enpä tänä talvena olekaan vielä sen kylmemmässä ilmassa oleillutkaan, ehkä ei enää tarvitsekaan? Tai sitten luontoäiti päättää pamauttaa tänne sen parikymmentä astetta pakkasta juuri kun tuo portugalilaiseni reilun viikon päästä tulee kylään!

Juhlimassa niin kuin kunnon vaihtarit konsanaan. Tuolla päin maailmaa oli hauska systeemi, että joka kuppilassa oli oma valokuvaaja joka räpsi kaikista kuvia, ja ne sitten löysi seuraavana päivänä netistä. Tosi kätevää, niin ihmisten ei tarvitse pelätä oman kameransa puolesta!

Pienimuotoiset lettujäähyväiskestit: pinaattitäytteisiä crepesejä ja jälkiruuaksi pohjasta palanutta pannukakkua.

Fiilistelyä ja hiljaiseloa

Otetaan nyt vielä kunnolla ilo irti menneen syksyn väriloistosta, ennen kuin joulufiilis kohoaa niille leveleille, ettei värikkäät puut ja lehtikasat sovi tunnelmaan enää alkuunkaan. Täällä kun ei ole vielä edes lunta. Tai oli sitä, mutta poishan se suli samantien. Suomen kunnon talvea osaa nyt arvostaa vieläkin enemmän, mutta oon kyllä kiitollinen siitä, että täällä on aamukahdeksalta jo valoisaa.

Vaahteranlehti-iloa parhaiden (ex-)kämppisten kanssa. Lokakuun lopullakin tarkeni vielä t-paidalla, tai ainakin jos on kotoisin Venäjältä.

Tísa

Tísa

 Welcome to Ústí!

Etsittiin vesiputousta jota ei koskaan löydetty, mutta eipä se paljon haitannut kun oli noin upea auringonlasku ja leijaa lennättävät lapset pellolla.

Oon viettänyt vähän sellaista hiljaiseloa viime viikot. On tullut nukuttua 12-tuntisia yöunia, tartuttua vihdoinkin kouluhommiin, neulottua villasukkia, katsottua paljon elokuvia, poltettua kynttilöitä ja suitsukkeita, rakastettua paljon, käytyä reggaekeikoilla ja laitettua ruokaa hitaasti ja huolella. Porkkana- ja kaalilaatikkoa sekä seitania vehnäjauhoista. Viikonloppu vietettiin taas Prahassa ja välillä oon käynyt harrastamassa taistelua elämästä ja kuolemasta tai ihan vaan keikkumassa yläilmoissa kiipeilysalilla. Ostin omat tossutkin, kyllä nyt kelpaa!

Uimassa lokakuussa

(Kolme edellistä kuvaa by Emre & Aicha.)

Lentokentän takana on mutapohjainen järvi ja sen järven jääkylmässä vedessä kävin uimassa joskus yli kuukausi sitten. Hyppäsin ensimmäisenä ja ainoana tyttönä veteen, latinopojilla kesti vähän kauemmin kerätä rohkeutta, mutta kyllä nekin sinne lopulta uskaltautuivat. Rannalla oli aivan kesäinen lämpötila, mikäs siinä oli auringonpaisteessa lekotellessa, siihen asti kunnes vastarannalta tuli pari kiukkuista ukkoa kertomaan, että ranta on yksityisomistuksessa. Kotiin kitaran säestyksellä taivallettuamme kokattiin perunamuusia ja syötiin se asuntolan rappukäytävässä. 

Käytiin taannoin myös Ústín eläintarhassa tsekinkielen kurssilta. Itkettävä paikka, varsinkin ympyrää ravaavan tiikerin ahdistunut karjunta oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa. Ei noin upeat otukset vaan kuulu häkkiin. Otin kuitenkin muutaman kuvan. Eivätkä aivan kaikki elukat niin surullisilta vaikuttaneet, etenkään nuo ulkoaitauksessaan irvistelevät alpakat tai pulleat parta-agamat.