torstai 30. elokuuta 2012

Tulivuorisaari

Playa El Gigante




 Isla de Ometepe













Paineltiin epäilyttävän vinossa ajavalla lautalla valtavassa Nicaragua-järvessä uivaan Ometepen saareen, joka on käytännössä vain kaksi tulivuorta. Ensimmäinen yö vietettiin saaren pääkaupungissa Moyogalpassa ja päädyttiin rupuiseen ja siksi tunnelmalliseen kuppilaan istumaan iltaa, lähinnä koska litran kaljapullo maksoi euron. Meidän pöytään ilmaantui jossain vaiheessa joku selittäjä, jolla oli kyyneltatuoinnit kummassakin silmäkulmassa, oli kuulemma nyrkkeilijä. Tää herra pummi meiltä muutaman lasin bisseä, julisti vallankumouksen nimeen ja alkoi lopulta nuokkua ja valittaa, että hänellä on nälkä. Jotenkin se kontrasti niiden tappajan merkkien ja sen uikutuksen välillä nauratti. Seuraavana päivänä saatiin odotella koululaisten valtaamia busseja tuntikaupalla, mitäs oltiin liikkeellä lounasaikaan. Vuokrattiin mökki jonkun mannerespanjalaisen hippimiekkosen viidakkofarmilta, joka sijaitsi sammuneen tulivuoren rinteellä. Kassu poti mahatautia koko viikon eikä sen takia päästy tulivuorikiipeilemään, mutta mikäs siellä oli ollessa, kun riippumatto sekä yhteiskeittiö löytyi, ja kypsiä mangoja sekä passionhedelmiä putoili melkein suoraan lautaselle. Järven vesi olis ehkä vaan saanut olla viileämpää, se oli nimittäin noin 40-asteista, ja viimeisenä päivänä sen pintavesistä kuoriutui ilmaan miljardin hyttysvauvan metrinen huntu, joka piti psykedeelistä ininää. Sen tunsi kun niitä päin käveli. Saarella majaili myöskin hauskoja lintuja ja puskassa myhäilevä poni.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kaksikymmentä elo-kuvaa




















Kuvia torilta, villivadelma- ja mustikkapuskasta, pyöräretkeltä, Puolalanpuistosta, sukujuhlista ja takapihalta kotiinpaluujuhlista. Viimeinen on Lenskun ottama. On ollut hyvä elokuu. Tällä hetkellä vain vähän vähemmän hyvä, nokka on tukossa ja pää raskas, sain Porista tuliaisiksi flunssan. Mutta ainakin ehdin sitä parannellessa postailemaan tänne paljon kuvia. Täytyy muuten tunnustaa että oon kyllä maailman paskin kuvanmuokkaaja. Tuota tuplakuvaakin koitin ensin vääntää ja kääntää normaalilla kuvanmuokkausohjelmalla, mutta painttihan siinä sitten oli avuksi otettava, kun en vaan tajunnut. Ehkä tarvis hommata joku gimppiä yksinkertaisempi ohjelma. Asuntonäytöissä saa myöskin tätänykyä ravata, vähän halvempi asunto on hakusessa eikä vielä ole tärpännyt. Ja puutalo sen pitää olla, oon alkanut vierastamaan ajatusta kerrostaloasumisesta.

Nicaragua kutsuu

Liberia




Liberia oli oikein periamerikkalaisen näköinen pikkukaupunki, jossa tehtiin yhden yön stoppi ennen Costa Ricasta poistumista. Istuttiin lauantai-iltana keskuspuiston penkillä katselemassa nuorisoa skeittailemassa kirkon portailla ja ihmettelemässä, miten koko kaupunki tuntui olevan siellä kirkossa laulamassa.

Rivas
















Ihana Nicaragua, reissun lempparimaani. Heti rajalla alkoi kaivattu kehitysmaameininki. Rivas oli hauska risteyskaupunki, jossa taidettiin käydä kolmesti. Ekalla kerralla saavuttiin sinne illansuussa ja päätettiin jäädä yöksi. Siellä sattui olemaan jonkunnäköiset hevosmiesten festivaalikarnevaalit. Koko kaupunki oli täynnä juhlahumua, kaduilla soitettiin musiikkia ja värikkäät naisnuket tanssivat. Aamulla käytiin syömässä ihan tavallinen nica-aamupala torin laidalla sijaitsevassa ihan tavallisessa comedorissa ja jatkettiin matkaa.

Playa El Gigante













Haluttiin jollekin pienelle Tyynenmeren rannalle levyttelemään, ja El Giganten kalastajakylä olikin aika nappivalinta. Se oli surffareiden suosiossa, mutta ne lähtivät aamuisin vuokrajeepeillään jonnekin muualle lautoineen. Hiekkaranta ja sen molemmin puolin kohoavat kalliot olivat melkeinpä meille vain, kalastuspaatteja, nukkuvia koiria ja värikkäitä rapuja lukuunottamatta.