perjantai 12. syyskuuta 2014

Varo sormia kun vedät oven kiinni: Jussarön aavekaupunki


Täällä sitä taas ollaan, Suomen Turussa! Tai onhan täällä jo oltu melkein kaksi viikkoa. Bunkataan ystävien keittiönnurkassa Ikean kierrätetyllä patjalla, joka kauppojen teon jälkeen kannettiin päidemme päällä ja ympärillä keskustan läpi. Elämä mahtuu ihan mukavasti yhteen nurkkaan, mutta vaatekaappia osaa ainakin arvostaa taas, kun ei enää tarvitse suorittaa joka-aamuista pukimien rinkanpohjaltaetsiskelyrituaalia. Matkalaukkuelämää on kuitenkin enää muutama hassu päivä jäljellä, sillä viimeistään ensi tiistaina päästään muuttamaan rivitalokaksioomme. Oon päättänyt, että vielä on ihan tarpeeksi lämmintä syödä aamupalaa pikku takapihalla. Kommuuni maalle -ideaa ei ole haudattu, mutta sitä oikeaa taloa vain etsitään edelleen.


Osallistuin viime viikolla dokumentin kuvauksiin. Tullaan nimittäin urbaaniseikkailijatartoverini Lenskun kanssa olemaan Suomen kauneimpia ja pelottavimpia hylättyjä paikkoja esittelevän dokumenttielokuvan päätähtiä! Jännittää melkoisesti, että miten se oma suoritus nyt oikein meni ja miltä siellä telkkarissa sitten mahtaa näyttää. Kaikkeen sitä suostuukin! Mutta miksi juuri me? Dokkarin ohjaaja, eräs Ylen toimittaja oli sitä mieltä, että meidän ue-blogi Ghost funfair on vain ehdottomasti valtakunnan paras laatuaan. Ihan hassua, järjetön kunnia jostain, mitä tekee ainoastaan siksi, että siitä tykkää. Koko homma mielletään usein päälle kolmekymppisten miesten harrastukseksi, joten on ihan hauska päästä näyttämään, miten kaksi yleensä kukkamekkoihin pukeutunutta autiotaloissa hiippailijaa homman kokee omakseen.

Nämä kuvat välittävät siis tunnelmia kolkon kauniilta Jussarön saarelta, jolla Suomen ainoa aavekaupunki seisoo täynnä luodinreikiä luonnonpuiston kietoessa sitä syvemmälle hiljaiseen syleilyynsä. Saarella oli ensin rautamalmikaivos, ja paikan autioiduttua armeija otti saaren haltuunsa pitäen siellä harjoituksia. Seinät ovat täynnä ammuskelun jälkiä ja "TJ31" -tyylisiä kaiverruksia. Näyttelipä saari tärkeää roolia kylmässä sodassakin. Jussaari on ollut kokonaan avoinna yleisölle vasta vuodesta 2005 lähtien. (Kerron nyt poikkeuksellisesti suoraan paikan nimen, sillä dokumentissakin se tullaan paljastamaan, saareen ei pääse kuin omalla tai taksiveneellä, joten kaiken maailman vandaalit tuskin jaksavat tänne asti spraypurkkeineen vaivautua, eikä hylätyissä rakennuksissa juurikaan ole mitään tuhottavaa tai varastettavaa jäljelläkään.)

Tämä kalastajan näköinen herra toimi niin oppaanamme kuin venekuskinammekin. Hän oli itse työskennellyt kaivoksessa 50-luvulla ja kertoi jännittäviä tarinoita saaren historiasta.

Saarella oli kaksi autoa: Jussarö A1 ja Jussarö A2.


Rakennukset olivat suurin osa täysin tuhottuja, pelkkiä raunioita vain, katot tulleet alas ja lattiat seinien lailla täynnä reikiä. Hiekkaa sisältäneitä juuttisäkkejä ja piikkilankaa lojui joka puolella. Seikkailukohteeksi paikka oli kuitenkin aivan huikea: rakennukset olivat eri aikakausilta, oli niin vanhaa hirsitorppaa, elementtikerrostaloa, tehdasta, bunkkeria, tunnelia kuin modernia näkötorniakin, ja vaikka luonnossa lojui ties mitä metallinkappaleita siellä täällä, kaikkialla oli silti todella nättiä. Itse kaivos oli jäänyt veden alle jo aikapäiviä sitten, joten seikkailtiin lähinnä maanpäällisissä kohteissa, ellei paria bunkkeria lasketa. Paljon jäi näkemättäkin, kun aikaa oli rajallinen määrä. Tutkittavaa olisi riittänyt varmaan vähintään viikoksi! Kotiinviemisiksi kerättiin pussilliset voitatteja. Harmi vaan, että en millään jaksanut tehdä niille heti mitään, ja tateissa asustaneet madot olivat kaikki kuolleet tatteihin ennenkuin keksin niille edes mitään häätökeinoa. Roskiin menivät.

"Toiveellisen rauhan aukio. Ken tästä käy saa kaiken toivon löytää." Ihana pikku kesäkeidas hylätyn tehtaan vierellä. 

9 kommenttia:

  1. Oi ihana Jussarö. <3
    Olin vuos sitten muutama päivää tuolla telttailemassa ja voi ihana kaikki autiotalot ja muurahaisleijonat ja meriotakilokit ja ikimetsä ja lampaat ää.

    VastaaPoista
  2. Vautsi mitä kuvia! :) Miksi mä löysin tän sun blogin vasta nyt, kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haah, en mä tätä niin kovin mainostanut oo :) mut tattista vaan!

      Poista
  3. Me ei nähty lampaita, höh! Luontoa olis erityisesti houkuttanut tutkia enempi myös! Upea paikka totisesti<3 mut mitä on meriotakilokit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää siis vastauksena siipisauruksen kommenttiin! Puhelin sekoilee.

      Poista
  4. Vau ja jee ja hui! Onnea uuteen tulevaan kotiin (rivitalokaksio kuulostaa hurjan aikuiselta!) ja superpaljon onnea tv-debyytistä! :D Kerrothan sitten täällä, kun ohjelma tulee katsottavaksi, mua ainakin kiinnostaa! Tuo saari näyttää huikealta paikalta, ehkä mä ensi kesänä viimein toteutan aikeeni tutustua myös tämän kotimaani ihmeisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rivitalokaksio tuskin tulee olemaan kovin pitkäaikainen asuinpaikka, mut onhan se nyt astetta parempi ku kerrostalokaksio. Farmariauto ja koira vaan puuttuu. Kerron toki sitten ku dokkari näytetään telkkarissa :) Täältä kotimaastakin kyllä löytyy roppakaupalla kaikkea ihmeellistä kun vaan lähtee etsimään!

      Poista
  5. Hellou ! Olin Hästö Busossä aikoinani venemiehenä eli -87-88. Silloin Jussarö oli vielä armeijan käytössä merivartijoiden lisäksi,armeija tosin käytti sitä tosi harvoin. Asetarvikkeita kuitenkin oli varastoituna hyvinkin paljon "sodan varalle". Me Hästiksen venemiehet kävimme usein näitä aseita huoltamassa ja muutenkin katsomassa,ettei saarella ollut asiaankuulumattomia. Silloin saimme seikkailla vapaasti pitkin saarta,ja olihan se mielenkiintoista. Joitain kuvia on mullakin siitä ajasta jäljellä,silloin pääsimme vielä paikkoihin,joihin ei ole ollut mitään asiaa vuosikymmeniin...Sekös nuoren pojan mieleen oli. Esimerkkinä se keskellä saarta oleva korkein rakennus. Kiipesimme sinne ylimmälle tasanteelle kapeita portaita,joista oli kaiteet jo aikaa sitten viety johonkin. Ja tämä tasanne ei muistaakseni paljoa 40 metristä puuttunut...Enää en menisi. Hienot muistot jäi,ja nämä muutamat kuvat,osa näistä taloista,joihin ei nykyisin saa mennä asbestin takia. Näin silloin. Hienoa, että tämmöiset ympäristöt kiinostavat muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kiinnostavat, kaikenlaisissa jo autioituneissa paikoissa hiippailu on yksi rakkaimpia harrastuksiani. Toisesta blogistani löytyy paljon lisää asiaa aihealueeseen liittyen: http://ghostfunfair.blogspot.fi/ jos kiinnostaa kurkata.

      Ja kiitos mielenkiintoisten muistojen jakamisesta. Jussaröllä on kyllä todella jännittävä historia, ja olisi kyllä ollut hienoa päästä tutkimaan saaren jokaikinen rakennus!

      Poista